Suuria odotuksia, surkeita tuloksia

Nämppä juhli 12-vuotissyntymäpäiväänsä perhepiirissä

Tämähän lupaa hyvää, ajattelin.

Meidän jälki

Kuten viime postauksessani kerroin, vietimme viime viikolla Nämpän 12-vuotissyntymäpäivää. Illasta istutin tytöt herkkupöytään. Jokainen heistä odotti kiltisti lupaa saada nauttia (ahmaista) oman herkkunsa. Lauantaina aamulla, kun kello soi 5.30, mietin hetken, että onko tässä mitään järkeä nyt lähteä kahden jälkitreenin pohjalta Lahteen asti kokeeseen. Todettuani ettei tässä ole aikaisemminkaan mitään järkeä ollut ja ettei sitä koskaan tiedä, nousin ylös, söin aamupalan, käytin koirat ja pakkasin Superin seuraneidiksi ja Kiian kisakoiraksi autoon ja kaasutin pihasta. Matka Lahteen sujui hienosti ja ehdin ajoissa paikalle. Ensimmäisenä oli vuorossa jälki. Sain itselleni nelosjäljen. Pidän nelosta onnennumeronani, joten fiilikset olivat varsin myönteiset. Ajelimme sitten peräkanaa maastoon. Meidän lähetys matkaan oli viimeisenä. Ehdin siinä tovin selata feisbuukkia ja kaikkea muuta tuiki tärkeää. Ehdin myös hieman ulkoiluttaa niin seuraneitiä kuin itse kisakoiraa. Kumpikaan luonnollisesti ei tehnyt tarpeitaan, kun eivät päässeet metsän puolelle. Virhe 1. Katselin jälkeämme ja koska kolmosjälki oli aika lähellä oikealla, ajattelin, että meidän jäljen olisi lähettävä vasemmalle. Virhe 2. Syvennyin sen verran tiiviisti feisbuukin selaamisen, etten huomannut tuomarin tulevan paikalle ja kiirehän siinä sitten tuli. Virhe 3. Nopeasti kaivoin Kiian autosta ja laitoin kamppeet päälle. Tunnetusti kaikki kiire ja häsääminen ei ole ainakaan Kiian kanssa kovinkaan hyvä aloitus. Nostattaa sen verran kierroksia. Pääsimme kuitenkin aika nopeasti aloitukseen ja lähetin Kiian janalle. Tässä vaiheessa alkoi muuten sataa rankasti ja ukostaa. Taivas jyrisi ja pisarat olivat ainakin litran kokoisia. 

Janalla ensimmäisessä lähetyksessä Kiia alkoi kaartaa voimakkaasti vasemmalle. Ajattelin, että se on ottanut hajun jäljestä (ja olihan se ottanutkin) mutta koska kaartaminen oli niin voimakasta, pyysin Kiian takaisin ja käskin eteen. Nyt Kiia eteni about 5-6 metriä mutta lähti taas kaartamaan vasemmalle, joten annoin Kiian mennä. Kiia nosti jäljen ja lähti ajamaan sitä mutta sehän oli sittenkin takajälki. Kiia oli todella voimakkaasti jäljessä kiinni, joten jouduin useamman kerran pyytämään Kiian luokseni. Alkuun näytti, ettei Kiia saa nostettua jälkeä toiseen suuntaan mutta sitten käytännössä näytin Kiialle suunnan. Onneksi saimme jäljestä kiinni vaikka haparoiden. Kun sihteeri ja tuomari lähtivät kävelemään, tiesin, että olemme nyt selvittäneet alun. Tästä kaikesta sähläyksestä johtuen saimme janalta surkeat 27 pistettä. Ensimmäinen keppi löytyi ensimmäisen kulman jälkeen. Palkkasin Kiiaa leikittämällä sitä, mikä nostatti kierroksia. Virhe 4. Jäljen uudelleen nostaminen oli tuskaista mutta kyllä se Kiia sen taas kiinni sai. Jotain sitten tapahtui. Jossain vaiheessa Kiia ilmeisesti vaihtoi harhajälkeen, sillä melko alussa (olimme kulkeneet ehkä korkeintaan 300 metriä) Kiia jäljesti tielle autoamme kohti. Tajusin tässä vaiheessa, että Kiia oli harhajäljellä. Yritin korjata tilanteen mutta koska satoi kaatamalla ja taivaskin murisi (Kiia ei muuten ollut moksiskaan ukkosesta. Samaa ei voi sanoa minusta, sillä en pidä ukkosesta varsinkaan, jos olen itse metsässä korkeiden puiden alla.), päätin jättää leikin kesken. Kisapaikalle kurjan tuloksen päälle sain kuulla keljuilua ylituomarilta meidän surkeista tottispisteistä hänen allekirjoittaessa kilpailukirjaani ja tavallaan ihan aiheesta. Olemme kisanneet Kiian kanssa ennen lauantaita neljä kertaa aikaisemmin. Ensimmäisestä kokeesta saimme tottiksesta 89 pistettä, vaikka silloinkaan Kiia ei tainnut tehdä metrisen paluuhyppyä. Seuraavista kolmesta kokeesta olemme saaneet 75, 76 ja 74 eli nippa nappa hyväksyttyyn tulokseen tarvittavan pistemäärän. Onhan meillä ollut haasteita tottiksen kanssa mutta nyt olen saanut sitä paremmin kasaan. Toisaalta olisi kutkuttanut käydä katsomassa, onko treeni tuottanut tulosta mutta koska keli oli todella surkea, päädyin toisenlaiseen ratkaisuun. Aikaisemmissa kokeissa Kiia ei ole tehnyt kertaakaan metrisen paluuhyppyä ja yleensä on käynyt aika kuumana, mikä on näkynyt seuraamisen edistämisenä ja seilaamisena (on pyrkinyt koko ajan varastamaan eteenlähetyksen palkalle, jonka arvon muuten vähensin näissä muutamissa tottistreeneissä, jotka ehdin tässä tehdä ennen koetta ja sain Kiian paremmin hanskaan), noutoihin varastamisena, noutoesineen pureskeluna/tiputtamisena sekä eteenlähetyksessä on tarvittu useimmiten kaksi maahan-käskyä.  Kuulemma ei edes tyttötottiksella kuuluisi saada noin huonoja pisteitä... Jäi kuitenkin epäselväksi, minkälaista on tyttötottis. Onko se tyttötottis sitä, jolla voitetaan PK SM:t?

Paikan päällä puhuessani meidän metrisen paluuhypyn ongelmista kuulin myös, että näiden pienempienkin rotujen pitäisi pystyä suorittamaan metrisen paluuhyppy ongelmitta. Siitä tulikin mieleen, että joskus tuntuu, että tietyt ihmiset pk-puolella pitävät kynsin hampain kiinni tuosta metrisestä ihan vain siksi, että heillä olisi edes jonkinlainen kilpailuetu tiettyihin varsin hienosti pärjänneisiin rotuihin nähden (koosta huolimatta). Se nyt on minulle se ja sama. Pitäkööt metrisensä. Jos minun koirat eivät siinä onnistu, harrastelen jälkeä ja muita maastolajeja omaksi iloksi ja säästän nekin osallistumismaksut muihin lajeihin. 

Tiistai-illan treenit

Sunnuntaina aamulla, kun kello soi 7.30, mietin hetken, että onko tässä mitään järkeä lähteä ajamaan Pieksämäelle treenaamaan, kun vatsassa vääntää ja on huono olo. Todettuani ettei tässä ole aikaisemminkaan mitään järkeä ollut ja etten voi tehdä ohareita treenikamuille, nousin ylös, jätin aamupalan väliin, käytin koirat ja pakkasin Superin ja Nastan autoon ja kaasutin pihasta. Matka Pieksämäelle sujui hienosti ja ehdin ajoissa paikalle. Treenasin Superin kanssa pitkää liikettä, paikkiksia sekä merkintöntä merkkiä. Paikkikset ja merkitön merkki sujuivat hyvin mutta pitkän liikkeen kanssa tahmoo. Treenasimme siinä sitten vielä Hemmon ja Oivan kanssa. Näinpä samalla Superin poikaa Kodaa sekä ihanaista Sennaa. Nasta pääsi tekemään vähän agilitya mutta koska minulla oli jo tässä vaiheessa todella heikko olo, jätin omat treenit todella vähiin. Kotimatka tuntui tuskaiselta. Kotiin päästyäni menin peiton alle ja nukuin kolme tuntia. Minulle nousi myös kuume. Sen verran ärhäkkä oli vatsatauti, jota kesti myös vielä seuraavan päivän. Tiistaina illasta alkoi olo olla vähän parempi, joten päätin lähteä aksatreeneihin tekemään jotain pientä. Nasta oli todella pätevä. Sitä on kyllä helppo ohjata. Kepitkin sujuivat nyt todella hienosti. Nasta tuntui tiistaina jotenkin pirteämmältä, vai johtuiko se siitä, että olin itse toipilas? :) 

Superin kanssa ajattelin tehdä jotain helppoa eli tein ohjattua, merkin kiertoa ilman häiriötä sekä L-mallisen tunnarin kahdeksalla kapulalla. Ohjattu sujui, vaikkakin oikeanpuoleinen kapula tuntui häviävän hämärtyvässä illassa maastoon niin Superilta kuin Kiialta. Kun kävin viemässä kapulat niin, että koira näki sen, onnistui myös sen oikean nouto. Merkin kierrot olivat vauhdikkaita, vaikkakin Super vähän kaarattaa paluussa. Sain muuten vinkin noihin kiusauksiin. Laitan seuraavan kerran kapulat vähän kauemmaksi kuin sen 5 metriä eli levennän liikettä. Hyvin looginen vinkki. Ihan hävettää, kun en itse tätä tajunnut. Uudenmallinen tunnari onnistui ongelmitta, vaikka pienen hetken Super ihmetteli, että mites nämä kapulat nyt näin menevät. :)

EK3 Theba
Kuva: Sara Mäkelä

Sain muuten kuulla, että Superin sisko, Theba Saran ohjastamana, oli tehnyt eilen EK3:sen ykköstuloksella.Vähänkö minä olen ylpeä tästä parivaljakosta. Paljon onnea Saralle ja Tepolla hienosta tuloksesta! Oliko se niin ku *tik tak* :) Tuleva viikonloppu on myös ohjelmaa täynnä. Lauantaina meillä on agilitypäivä Kehrossa. Kouluttajana on Jari Salmela. Osa porukoista käy myös lampailla. Itse osallistun Kiian ja Nastan kanssa aksakoulutukseen. Sunnuntaina onkin sitten pikkasta isompi ryhmänäyttely Muuramessa. Sinne on ilmoitettu kaiken kaikkiaan 31 bortsua. Tosin jo nyt tiedän, ettei yksi pojistamme pääsekään osallistumaan. Meidän tiimistä tulee useampi koira. Todella ihanaa päästä näkemään taas ties vaikka ketä. Osan kyllä näen jo lauantaina :)

Amorin apulaisena

Viime viikko meni lastenlastani hoitaessa, joten emme ehtineet treenaamaan. Perjantaina pukkasikin reissua etelään, jossa meni koko viikonloppu. Minulla oli mukanani Kiia ja Super mutta emme ehtineet muuta kuin tekemään normilenkit. Sunnuntaina ajelin Lempäälän kautta kotiin. Lempäälästä nappasin matkaani yhden shelttiuroksen riiuureissulle Jyväskylään ja yhden bordercollietyttösen riiuureissulle Keuruulle tai siis bc-tyttönen tuli meille, josta minun oli tarkoitus sitten viedä tyttöä pojan luo. Olen siis ollut tässä kovastikin amorin apulaisena. :)

Maanantaina "piti" tehdä vähän lyhempi työpäivä, sillä illasta matkasimme ukkoni kanssa Himokselle Linkin Parkin konserttiin.

Linkin Parkin konsertti oli huikea kokemus!

Tiistaina pääsimmekin kahden viikon tauon jälkeen agilitytreeneihin. Vuorossa oli taaseen hyppy-putki -rallattelua, jonka tarkoituksena oli treenata oikeanlaista rytmitystä. Kiian kanssa sain homman sujumaan erinomaisesti. Nasta on vähän sellainen saateltava vielä, niin ei tarvitse hirveän tarkkana olla rytmityksistä. 

Superin kanssa tein vain eteenlähetyksiä ja pitkää liikettä. Pitkässä liikkeessä treenasin kolmea asiaa: 1) merkin kiertoa, 2) suuntia ja 3) kapulan palautusta. Merkin kierto alkoi jo sujua niin, että ravilla mentiin merkille (kapulat niin kovasti ahistavat) ja vauhdilla tultiin takaisinpäin. Uskon kyllä, että saan tämän liikkeen kasaan ja vauhtikin tähän tulee vielä löytymään, kunhan merkin merkitys saadaan tarpeaksi korkealle tasolle. Suunnat onnistuivat 98 %:sti. Kapulan palautukseen oikealta tultaessa tulee takaa ja vasemmalta sivulla kiertäen. Opetan Superin siis palauttamaan nyt suoraan sivulle. Näihin Super tarvitsee vielä käsiavun. Eteenlähetyksen onnistuivat ihan ok:sti. Vähän meinaa ennakoida pysäytystä mutta tähän lääkkeeksi huomattavati ylipitkän lähetykset eli teen eteenlähetyksiä about 25 metristä, enkä pysäytä, jos ennakoi. Pitänee siirtää palkkapurkille tämä liike, niin saamme vauhtia ja ennakointi vähenee.

Eilen ajelinkin sitten aamusta ensin Kalajoelle mummoani katsomaan. Vastikään 88 vuotta täyttänyt mummoni kaatui ja häneltä murtui sekä lonkka että olkapää. Koska mummoni on varsin iäkäs ja sairastaa sekä osteoporoosia että alzheimeria, ei leikkaus tule kyseeseen. Nyt emme voi muuta kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta. Tosiasiassa tiedämme kaikki, kuinka tämä tarina tulee päättymään, minkä vuoksi otin töistä vapaata ja ajelin mummoani katsomaan. Oliko tämä viimeinen kerta, sitä en tiedä mutta oli ihanaa tuottaa vanhalle ihmisille iloa edes hetkeksi. Hänhän ei enää puhu kuin muutamia pääsääntöisesti sekavia sanoja mutta mielestäni jostain mielen syvistä sopukoista hän pystyy tunnistamaan meitä läheisiä, mikä näkyy ilahtumisena ja haluna silittää kasvojamme sekä pitää kädestä kiinni.

Kotiin tultuani pakkasin autoon lemmenkipeän bc-nartun ja ajelin Keuruulle. Pariskunta kyllä leikki ja lämmitteli mutta selkeästi tyttö antoi vielä vain ymmärtää mutta ei ymmärtänyt antaa. Koska olen tästä päivästä sunnuntaihin asti yksin kotona pienempien poikien kanssa, päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että otin myös sulhasen meille. Tiedoksi nyt kaikille pentukuumeisille, että jos astutus onnistuu ja tuottaa hedelmää, pentuja voi kysellä kaveriltani, ei minulta. Olen vain amorin apulaisena.

Nuoripari

Mieheni ei muuten eilen illalla edes tajunnut, että kodinhoitohuoneessamme olikin täysin vieras koira. Vasta tänä aamuna poikien pongattua uuden koiran kotonamme, kysyi mieheni, että:"Mikä tuo on?". Vastasin hänelle:"Bordercollie." :P

Paljon onnea 12-vuotiaalle Nämpälle!

Tänäänkin on hyvin merkityksellinen päivä, sillä tänään Nämppä täyttää 12 vuotta. Meillä on illasta tiedossa nakkikakkua. Olen aina sanonut leikkimielellä, että Nämpällä ja minulla on sopimus 15 vuodesta. Toivottavasti Nämppä pysyy kunnossa ja pystyy täyttämään sopimuksen. Minä omalta osaltani pyrin pitämään mummokoirasta mahdollisimman hyvää huolta, jotta pääsisimme tavoitteeseemme.

Olen muuten ollut kovin ylpeä tytöistäni, kun ovat ongelmitta ottaneet vastaan laumaamme ensin täysin vieraan, juoksuisen nartun ja nyt vielä yhden uroksen. Koko lauma on sulassa sovussa lenkillä ja kotona. On meillä vain hienoja koiria!

Hulinaviikonloppu tuotti tulosta

Herkkupöydän rippeet juhlaväen jäljiltä :)

Tästä viikonlopusta ei ole puuttunut ohjelmaa. Eilen aamusta ajelin Pieksämäelle treenaamaan Superin kanssa tokon uutta pitkää liikettä sekä ruudun merkintöntä merkkiä. Samalla tuli treenattua Kiian kanssa tottista kokeenomaisesti esteineen päivineen. Superille tuottaa edelleen tuskaa se merkin kierto, kun sivussa on hypyt ja ennen kaikkea ne kapulat. Kuulin muuten eilen, ettei tämä ole niin helppoa myöskään huippukoirakoille eli voin lohduttautua, ettemme me aivan mahdottoman surkeita olla, jos huiputkin tuskailevat tämän liikkeen kanssa. Lähestyn nyt tätä ongelmaa palkkauksen kautta. Siitä isosta merkistä on tehtävä nyt niin tärkeä, ettei Superin päähän mahdu mitään muuta, kun näkee ison merkin. Tämähän onnistuu super hyvällä palkalla ja alkuun niin, että lähetän kapuloiden tasalta merkin kiertoon. Tämä onnistui vallan mainiosti. Tein muuten seuraamisen peruutusta. Superhan peruttaa taitavasti mutta ikävä kyllä seuraamisasento aukeaa vähän vielä. Peruuttamista pitää siis vahvistaa jonkin aidan yms. vieressä.

Treenasimme myös Eikan ja Hemmon kanssa. Leila oli Oivan kanssa Kiian tottisparina. Ehdinpä nähdä edes ohi mennen Superin poikaa Kodaakin. On se vain aika suloinen äksönipoika tuo pikku-Kodanen. 

Pieksämäeltä kurvasin sitten kotiin tekemään loppuvalmistelut Tuomaksen syntymäpäiväjuhlia varten. Matkalla sain hienoja uutisia Kouvolasta, jossa Nova (Amazeme Faithful Soul) oli ollut PN2 ja sai jo viidennen varasertinsä. Hilla (Amazeme Smoky Blue Diamond) oli valioluokan ykkönen ja PN3.

Ensimmäiset vieraat tulivatkin puoli neljän maissa. Talo oli sen kaksi tuntia täynnä vilskettä ja vilinää. Ukko onneksi lähti käyttämään koiria ulos siksi aikaa. Kyllä siinä piti keksiä kaikenlaista toimintaa, ettei meno ehtisi yltyä päättömäksi mutta kivat oli juhlat. Ainakin synttärisankari oli kovin mielissään. Illasta saimme vielä mummon ja kummin kylään. Pikkupoikien huoneenkin saimme valmiiksi torstaina. Enää pitää ehtiä verho sinne ompelemaan, niin sitten pääsen seuraavan kohteen kimppuun. :)

Ykkösten A-rata

Ykkösten B-rata

Tänään olikin vuorossa aksaa ja oikein aamusta asti. Kisasin nimittäin ensimmäisen kerran Nastan kanssa aksassa. Teimme kaksi hyllyä. Ensimmäinen rata oli todella kiva muutoin mutta Nasta sukelsi ysi hypyn jälkeen väärään päähän putkeen tai siis minä ohjasin Nastan väärään päähän putkea. Nasta selvitti hienosti kaiken muun. Erityisen iloinen olin Nastan kepeistä ja kontakteista. B-radalla keppien jälkeen sain Nastan hienosti putken oikeaan päähän mutta sitten en muistanut antaa ohjeita ajoissa ja niinpä Nasta ehti puikkasta nokkansa takaisin kepeille ja siitä hylky. Muuten rata oli oikein hieno. Olin kyllä niin ylpeä Nastasta!

Samaisella radalla Hoppu (Amazeme Fool Moon) tempaisi nollan ja koska tämä oli Hopun ja Mimmun kolmas nolla ykkösissä, sai Hoppu menolipun kakkosiin. Paljon onnea Mimmulle ja tuoreelle kakkosluokkalaiselle luokkanoususta! Kakkosissa näimmekin Ronjalta ja Tuijalta kaksi todella kivaa rataa mutta tällä kertaa ei sitä viimeistä LUVAa tullut. Olipa kiva kuitenkin jutella kisapäivän lomassa. Ronjakin piti sellaisen serenaadin minut nähdessään, että moni olisi luullut, että koiraa pidetään pahoin. :P

Tuusulassa sen sijaan kisattiin rallytokossa. Meiltä kisoissa oli Hopun ja Novan sisko Lova (Amazeme Foxtrot Lady). Lova ja Jonna tekivät kolmannen kolmannen hyväksytyn tuloksen rallytokosta. Lova on siis tätä nykyään RTK1 TK2 Lova. Paljon onnea Jonnalle uudesta koulutustunnuksesta!

Misseilypuolella Diva (Amazeme English Meadows) kirmasi tänään Baltian Voittaja 2015 -näyttelyssä. Diva oli JUN-ERI JUK1 SA BALT JV-15 ROP-JUNIORI PN1 VSP. Vähänkö hienoa! Paljon onnea Sannalle Divan ensimmäisestä tittelistä!

Kolmosten radat eivät olleet kyllä yhtään sen helpommat, joten haastetta oli luvassa. Kisasin tänään Kiian kanssa puolen vuoden tauon jälkeen. Edelliskerralla kisasimme ystävänpäivänä Lempäälässä kolmen radan verran ja saimme vain yhden tuloksen, josta kyllä olin todella onnellinen. Me emme ole olleet kovinkaan hyviä tuloskoneita agilityn saralla. Ennen Lempäälän koetta meillä ehti olla 1,5 vuoden kisatauko. Vuonna 2013 kävimme Kiian kanssa kolmissa kisoissa, joissa juoksimme yhteensä kahdeksan starttia, joista puolesta saimme hylsyn. Olemme siis kisanneet Kiian kanssa kolmosissa jo keväästä 2011. Ensimmäisenä vuonna kisasimme kolmessa kisassa seitsemän startin verran, joista viimeiseltä saimme nollan mutta loput kuusi olivat hylkyjä. Vuonna 2012 kisasimme viidessä kisassa kahdentoista startin verran. Näistä viideltä hylky ja lopuilta rutkasti virhepisteitä ja pahimmillaan myös yliaikaa. Vuonna 2014 emme kisanneet laisinkaan agilityssa. Tänään saimme ensimmäiseltä radalta 25 virhepistettä. Rimoja tippui se 4 ja mahtuipa sinne yksi kieltokin renkaalta. Vähän taisi aurinko silmiin häikäistä putken jälkeen, kun piti juosta renkaan ohi. Toisen rata olikin jo vähän jouhevampi ja teimme 23 koirakon kisassa yhden neljästä nollasta. Voiton vei super nopea Trixie ja Kaisa Honkonen mutta koska Trixie on jo valio ja koska me sijoituimme toiseksi, sai Kiia ensimmäisen A-SERTinsä. Siis mitä?! Luit oikein, Meidän pieni Kiippuli meni ja hommasi itselleen agilitysertin. Että sellainen sertipäivä tänään meidän porukalla ;) 

Kiia ja Kiian A-SERT

Maalari maalasi taloa ja vähän koiraakin

Poikien huoneen uusi ilme

Sitten tiistai-illan jälkeen emme treenailleet mitään sen kummempaa ennen sunnuntaita. Tässä on nyt muu arki pitänyt emännän sen verran kiireisenä, ettei ole oikein ehtinyt treenikentille. Perjantaina illasta aloitin mieheni avustuksella pienempien poikiemme huoneen remontin. Mieheni auttoi siis kaapin siirrossa sekä listojen irrottamisessa. Muutoin minä olen ollut maalausprojektin päämaalarina. Värikin tuli valittua vähintäänkin kyseenalaisin menetelmin. Kurvasin nimittäin perjantaina töiden jälkeen Palokkaan Kodin Terralle maalikaupoille. Ystäväni, Jasmine, oli antanut minulle pikavinkit oikean maalin valintaan mutta sitten tulikin tenkkapoo, kun piti valita väri. Ei kun kilauttamaan ystävälle ja laittamaan WhatsAppin kautta kuvia. Lopuilta saimme kuin saimme asian päätökseen ja seinän väriksi valikoitui tällainen petrooninsinisen ja turkoosin välimuoto. Pääsin vetämään ensimmäisen kerroksen heti lauantaina. Nastakin ehti saamaan turkkiinsa pienen siivun uutta väriä. :) Projekti jatkuu vielä tämän viikon, joten hiljaista tulee olemaan treenin saralla.

Lauantaina olin muuten aamusta match show'ssa kehäsihteerinä (lapsi-koira -kilpailussa) ja tuomarina (isot pennut). Oli varsin liikuttavaa nähdä lasten tsemppaus. Me aikuiset pidimme kisaa hömpöttelynä mutta osalle lapsista se oli kyllä totisinta totta. Ihan niin, että kädet tärisivät. Nähtiinpä muutama varsin taitava handlerin alkukin. Oli kyllä kiva seurata lasten työskentelyä koirien kanssa. Vielä hienompaa oli jakaa jokaiselle osallistujalle järjettömän hienot palkinnot. :)

Neljä Ruusua livenä Laukaassa

Illasta lähdimmekin mieheni kanssa Satama Festivaaleille, jonka "pääesintyjänä" oli Haloo Helsinki!. Bändi veti erinomaisen setin mutta heitä ennen esiintynyt Neljä Ruusua oli täyttä kultaa. Heidän vetämänsä setti oli jäätävän ammattimaista mutta niin, että se tehtiin saman aikaan tunteella ja taidolla. Ilkka Alankoa voidaan kyllä luonnehtia todelliseksi taitelijaksi. Hänen tulkintansa on niin syvälle sieluun menevää, että oksat pois. Miksi kirjoitan tästä tänne koira-aiheeseen blogiin? No siksi, että kuulin Alangon perheen omistavan kaksi bordercollieta! Niin, että jos Alangon perhettä alkaa vaivata pentukuume, niin ei ku soittoa vaan Laukaan suunnalle... ;)

Sunnuntain jäljen kepit

Sunnuntaina olikin sitten maastotreenipäivä. Kaivelin aamusta jälki- sekä esineruuturepun. Tosin jälkirepusta ei löytynyt kuin viisi keppiä. Pitäisi vissiin joko tehdä lisää keppejä tai sitten kouluttaa koiransa paremmin, niin ei jäisi niitä sinne metsään. Otinpa sitten yhden tunnarin kuudenneksi kepiksi. Valitsin tällä kertaa maastoksi varsin helppokulkuisen maaston. Tosin vähän siellä on rinnettä mutta kuitenkin niin, että se on täysin kuljettavissa. Käytyäni tallaamassa Kiialle jäljen, lähdimme tyttöjen kanssa treenaamaan esineruutua.

Partiolaiset valmiina etsimään esineitä

Esineruudussa lähestyin asiaa nyt uudesta näkökulmasta. En tallanutkaan aluetta vaan kiersin ikään kuin isolla ympyrän kaarella noin 50 metriin, jonne jätin sitten kolme esinettä. Ruudun leveys oli reilu 30 metriä mutta ajatuksena oli treenata pistojen syvyyttä, ei niinkään alueen haravointia. Ajatuksena siis saada koirat paremmin uppoamaan suoraan takarajalle.

Super sai aloittaa. Tämä oli Superin ensimmäinen esineruututreeni pitkään, pitkään aikaan ja se meni loistavasti! Supran silmät paloivat päässä, kun tyttö tajusi, mitä olemme tekemässä. Super ampaisi suoraan takarajalle, etsi esineen ja toi sen minulle. Luovutus olisi kyllä saanut olla parempi, jos nyt pitää jostain nipottaa. Haetutin kolme esinettä. Super haki ne todella nopeasti. Sitten olikin Kiian vuoro. Alkuun Kiia haki tukea jäljestäni (siis siitä joka kulki kaaren tavoin reilusti sivussa) mutta tajusi sitten palata takaisin päin ja lähti etenemään takarajalle. Ensimmäisellä ja toisella esineellä Kiia ei tarvinnut toista käskyä vaan haki esineet ensimmäisellä käskyllä. Kolmannella esineellä Kiia eteni n. 10 metriä, pysähtyi, katsoi kysyvästi minuun, että vieläkö pitää oikeasti hakea ja sitten kun annoin toisen käsken, eteni takalinjalle ja nosti viimeisen esineen. Luovutukset olisivat saaneet olla tällä vastikään veteraani-ikään tulleella junnullani.

Kato mitä mä löysin tuolta metsästä!

Minun talloma jälki

Myös Nancy pääsi etsimään kaksi esinettä mutta vain noin 20 metristä. Nancy vallan loisti, kun pääsi näyttämään nuorisolle, kuinka hän on pätevä esineruudussakin. Nancy oli kyllä aika pro. Ajattelin, että kyllä tietää mistä ovat tytöt esineruutugeeninsä perineet. :) Esineruututreenin jälkeen kävimme heittämässä pienen lenkin ja sitten olikin aika lähteä ajamaan jälkeä.

Jäljen jana oli sittenkin yllättävän lyhyt. Se ei varmaankaan ollut enempään kuin 20 metriä. Jälki lähti oikealle (kts. kuva alla). Kiia tarkasti takajäljen mutta korjasi suunnan itsenäisesti.

Kiian ajama jälki

Ensimmäinen keppi jäi nostamatta, kun Kiialla oli kova kiire jäljellä. Kiia siis kulki about 0,5 metrin päästä kepistä. Tosin voi olla, että se ei ollut ehtinyt oikein kunnolla hajustua tai sitten tuuli kuljetti hajua jotenkin hassusti. Eihän näistä oikein aina tiedä.

Ensimmäistä kulmaa Kiia joutui hieman työstämään eli ajoi se yli mutta nosti jäljen oikeaan suuntaan vähän kauempaa. Toinen keppi olikin heti kulman jälkeen. Se ja loput Kiia nosti ongelmitta. Toisen kulman jälkeen Kiia alkoi keskittyä aina vain paremmin jälkeen. Aina välistä Kiia joutui tarkistamaan ja nostamaan jäljen uudestaan (erityisesti loppusuoralla väsy ja kuumus alkoivat näkyä suorituksessa). Näissä kohdin itse seisoin ja olin hiljaa. Annoin tytölle työrauhan. Hienosti Kiia ajoi sitkeästi jäljen loppuun. En taaskaan ollut muistanut ottaa vettä mukaan jäljelle, vaikka olin kyllä tällä kertaa muistanut ottaa vettä mukaan. Ennen kuin kukaan ehtii soittamaan jonnekin eerikäiselle, niin olin siis kyllä juottanut tytöt esineruudun jälkeen mutta näillä keleillä pitäisi muistaa ottaa vettä mukaan myös sille jäljelle. Toinen asia, jota MINUN pitäisi harjoitella lisää (tuli siis eilen kovastikin tätä harjoiteltua), on liinasta kiinni pitäminen. Liina nimittäin pääsi minun kädestä ehkä about 6 kertaa. Kiia kun kuitenkin varsin reippaasti kulkee metsässä, joudun kyllä ihan jonkin verran siinä harppomaan, että saan taas liinan päästä kiinni. Miten se voikin olla noin vaikeaa pitää yhdestä liinasta kiinni?!

Eräs asia, joka minua kovasti hymyillyttää on se, että Kiia teki hienosti töitä, vaikka sillä on näemmä (liehittelee Nastaa...) jo toista päivää tärppipäivät. Tästä huolimatta, kun töitä on tarjolla, niitä tehdään, vaikka kuinka hormoonit hyrräävät. :)

Capon ruusukesaalis

Saimme muuten eilen hienoja uutisia Pohjanmaalta. Kiian ja Ranen poika, Capo, kisasi eilen Lotan kanssa kolmella radalla. Kahdelta ensimmäiseltä oli tullut 5, kun se vika rima oli tippunut. Vitosella Capo ja Lotta sijoittuivat kuitenkin 1.:ksi ja 2.:ksi. Kolmannella radalla sen sijaan myös se viimeinen rima oli pysynyt ja niinpä Capo ja Lotta juoksivat jo kolmannen 0-tuloksensa ykkösissä ja saivat menolipun kakkosiin. Paljon onnea Lotalle ja Capolle kakkosiin noususta!

Laukaa-Nokia-Vantaa-Budapest-Vantaa-Tampere-Laukaa

Että sellainen turnee tuli sitten heitettyä viime viikonloppuna... ja kaikki tämä 1,5 vuorokauteen. Hyvin ehtii, kun kaiken suunnittelee valmiiksi. Lähdimme tosiaan viime lauantaina kuuden aikaa aamusta ajelemaan serkkuni kanssa Nokian ryhmänäyttelyyn. Koska bortsukehä alkoi heti aamusta, pääsin itse paikan päälle esittämään Superin ja Nancyn. Meiltä olikin varsin kattava edustus paikan päällä. Uroksista kehässä nähtiin molemmat tuontipoikamme Mac ja Nemo. Mac voitti junnuluokan erinomaisella mutta ei sitten saanut SA:ta, kun liikkeisiin olisi vielä panostettava. Meidän kehä oli kyllä pohjaltaan aika haastava. Se vietti alaspäin ja nurmessa oli kuoppia siellä sun täällä. Ennen kehää kävin treenaamassa ja totesin, että jos täällä yrittää mennä koiran tahtiin, taittaa nilkkansa. Nemo meni ja voitti avoimen luokan uroksen erinomaisella ja SA:lla. Koska Nemo oli ainoa, joka sai uroksista SA:n, tuli Nemo samalla valituksi PU1:ksi sertin kera. Vähänkö hienoa!

VSP Nemo ja ROP Meg

Nartuissa junioriluokan tai no joo itse asiassa koko kisan voiton vei Meg. Avoimessa luokassa Nana tuli ensimmäiseksi, Nova toiseksi ja Myy kolmanneksi. Kaikki siis saivat erinomaisen ja Nana sekä Nova myös SA:n. Super esiintyi täysin karvattomana mutta sai kuitenkin erinomaisen sekä SA:n. Olin kyllä tähän todella tyytyväinen.

Super pentujen jälkeen bikinilookissaan

PN-kehä Nokialla

Nancy voitti veteraaniluokan erinomaisella SA:n kera. Paras narttu -kehässä nähtiin siis Nancy-mummon lisäksi neljä Amazeme-tyttöä, joista tosiaan voiton tällä kertaa vei porukan nuorin. Toiseksi tuli Nana ja sai jo kolmannen varasertin. Kolmanneksi tuli Nanan täti eli Super bikinilookistaan huolimatta. Neljänneksi tuli Superin tyttö, Nova. Aivan uskomattoman hieno päivä oli meillä! Ennen autoon hyppäämistä söimme Mirkun tekemään harvinaisen herkullista mustikkapiirakasta ja hörpimme kahvit. Ehdimme onneksi ottamaan uudet kuvat Mac-pojasta. Komea mies on kyllä meillä kasvamassa!

Mac 15 kk

Mirkku ottikin minun tytöt hoitoon matkani ajaksi. Kiitos siitä Mirkulle ja Ollille! Nokialta ajoimmekin sitten Helsinki-Vantaa -lentokentälle. Minä hyppäsin lentokoneeseen ja serkkuni lentokenttäbussiin. Tasan ei käy onnen lahjat :)

Budapestissa sain hyvin mieluisen vastaanottokomitean: Szilvian, Tímean, Hajnin, Grogin sekä Curtisin. Ajoimme paikalliseen ravintolaan illallistamaan sekä sen jälkeen kävimme kaupungilla kävelemässä.

Olen paljon kuullut puhuttavan unkarilaisten vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä. Nyt pääsin todistamaan tarinat tosiksi.

Kaupungilla törmäsimme hääpariin, joka kuvautti itseään Buda Castlen edessä. He halusivat kuviinsa Curtisin ja Grogin, enkä ihmettele miksi.

Tia, Arwen ja Senna

Aikamme kiereltyämme Hajni ajoi minut hotellille. Ehdin nukkumaan vajaa viisi tuntia, kun kello soi. Nautin oikein erinomaisen aamupalan ja suuntasin lentokentälle, jossa minua jo odottvat Tia, Arwen ja Arwenin Senna-tyttönen. Kyllä siinä meinasi ilonkyyneleet vieriä, kun näin vihdoinkin Sennan ihan livenä. Olin toki saanut Tialta paljon lyhyitä videopätkiä ennen tätä mutta eihän se sama asia ole kuin pienen suloisuuden syliin nostaminen. Tia matkasi aamusta Osijekista Kroatiasta Budapestiin Unkariin. Näin suomalaisena tuollaiset 2,5 tunnissa toiseen maahan matkustamiset tuntuvat välistä todella vierailta, vaikka olenhan minä aika paljon Keski-Euroopassa aikaisemminkin matkustanut. Tehtyämme check inin kävimme vielä kerran ulkosalla ja sitten olikin hyvästelyjen aika. Kyllä kävi "sääliksi" Tia, kun hän yritti pidätellä itkuaan onnistumatta siinä. Niin tiedän kyllä hänen tuntemuksensa siinä kohdin, kun oma pieni pentunen lentää pois kodista.

Luukaksen ja Sennan ensitapaaminen

Matkamme sujui hienosti. Tultuamme Helsinkiin ajoimme Vantaan kautta viemässä Anitalle takaisin lentolaukun ja sitten sieltä Tampereelle hakemaan Nancy ja Super hoidosta. Olimme kotosalla puoli seitsemän maissa. Senna matkasi todella hienosti koko pitkän matkan. Meillä kotona Senna lähti tutkimaan todella reippaasti paikkoja niin sisällä kuin ulkona. Myöskään perheemme lapset eivät olleet Sennalle mikään ongelma. Saa nähdä mikälainen otus tästä Senna-tyttösestä kasvaakaan...

Ja sitten treenipuolelle. Tiistaina kävimme treenaamassa agililtyä Kiian ja Nastan kanssa sekä tokoa Superin kanssa. Meillä ei ollut radalla kuin putkia ja hyppyjä, sillä tarkoituksena oli treenata erilaisia teknikoita kuten ennakoiva valssi, poispäin käännös, tietty sama kuvio persjätöllä kuin valsseilla, sylikäännös jne. Olipas muuten mukavaa settiä kieltämättä. Nastan kanssa tein myös keppejä. Nyt tuntuisi sujuvan ongelmitta "helpommalta" puolelta mutta "väärältä" puolelta edelleen Nasta meinaa singota toiseksi viimeisestä välistä pois. Olen siis palkannut Nastaa väärin kepeillä. Nyt korjaillaan virhettä.

Superin kanssa tein vain kahta asiaa: kapuloista ja leluista luopumista ison merkin kierrossa sekä eteenlähetystä. Ensimmäinen ei olekaan yhtään niin helppo juttu kuin saatoin kuvitella mutta alkoi sitten kyllä sujua. Eteenlähetyksen olivat vinoja alkuun mutta sitten kun tajusin piirtää maahan sen kehän, niin johan oli helpompaa. Alkuun näytti siltä, että saamme tämän uuden nk. pitkän liikkeen aika kivasti rakennettua mutta nyt kyllä tuntuu, ettemme ole vielä ainakaan tänä syksynä valmiita kokeisiin.

Huomasin muuten eilen, että Superin oikean etutassun kannuskynsi oli revennyt, joten joudumme nyt pitämään vähän taukoa treeneistä, kunnes kynsi irtoaa ja ydin saadaan takaisin piiloon. Ei voi mitään näille haavereille.

Perinteinen toko-askailta

Eilen olikin taas perinteinen toko-aksailta. Kiian ja Nastan kanssa teimme aksaa ja Superin kanssa tokoa. Kiia oli taas elementissään. Kyllä sen kanssa on kiva aksata, kun se on oikea tarmonpesä. Nasta on vielä vähän hillitympi kuin Kiia mutta vauhtia varmastikin tulee kokemuksen myötä. Aloitimmehan aksan vasta viime marraskuussa ja siihen väliin on mahtunut yhdet juoksutkin. Teimme muuten eilen keppejäkin huolella mutta nyt taas se viimeinen väli tahmoi. Pitänee ottaa ohjurit käyttöön nyt vähäksi aikaa.

Superin kanssa tein peruutusta jo 5 metriä. Vähän se paikka on siinä liian takana mutta onneksi kuitenkin kontakti pysyy. Teimme myös ruudun eteenlähetystä. Päädyin lopuilta ratkaisuun, jossa ympyrän keskellä on about 15 x 15 cm valkoinen lätkä. Jotta lätkä ei olisi liian helposti nähtävissä, tein lähetykset about 20 metristä. Tämä alkoi sujua. Alkuun nimittäin pienellä naulauslevyllä Super ei suuntautunut ollenkaan eteen vaan kuikuili ruutuun tai kentän laitaan päin. Tuota eteenlähetystä olisi varmaan hyvä alkuun treenata ilman ruudun antamaa häiriötä/ärsykettä ja mahdollisimman erilaisissa paikoissa. Nythän kentän laitaan kuikuili johtuu pk:n eteenlähetyksestä. Tätä on siis työstettävä vielä huolella. Menikin vähän liian hyvin silloin ensimmäisellä kerralla Pieksämäellä.

Teimme myös kapuloiden sekä yhden hypyn ohitusta merkin kierrossa. Nyt käytössä oli lätkä maassa. Alkuun onnistuimme tekemään monta hyvää toistoa mutta sitten väliin mahtui pari pyrkimystä kapulalle. Ei ku taas vähän lähemmäksi merkkiä ja uudestaan. Kyllä tämäkin tästä varmistuu. Teimme myös pari kapulan tuontia (oikean tällä kertaa) hypyn kautta. Ensimmäisellä kerralla ei meinannut taaskaan hoksata ottaa kapula. Toisella kerralla otti kapulan mutta kun käskin hyppäämään, tiputti kapulan ja hyppäsi esteen yli. Kolmannella kerralla nosti kapulan mutta en sitten antanutkaan erillistä hyppy-käskyä ja Super hyppäsi hienosti esteen ihan omatoimisesti. Jatkamme näiden pohjien rakentamista huolella. Väliin pitäisi muistaa treenata niitä vanhojakin liikkeitä tai ainakin niiden osia.

Vuoden eka jälki

Tein sitten viimeisen lomapäivän kunniaksi vuoden ensimmäisen jäljen. Matkaa jäljelle kertyi vähän yli 900 metriä. Janan pituus oli jotakuinkin 20-30 metriä.Tallattuani jäljen ajelin Vihtavuoreen treenaamaan Superin kanssa uutta pitkää liikettä ja ruudun merkintöntä merkkiä, Nastan kanssa keppejä ja Kiian kanssa tottista. Innostuin sitten treenaamaan, ja jälki ehti vanheta 2,5 tuntia.

SportTracker oli hieman sähäkkäällä päällä :)

Yllä olevassa kuvassa yläpuolella on tallaamani jälki (SportTracker jostain syystä teki tuollaisia ihmeellisiä piirtoja) ja alapuolella ajamamme jälki. Laitoin SportTrackerin päälle jo autolla lähtiessämme ajamaan jälkeä. Kiia löysi hienosti ensimmäisen ja toisen kepin, jotka olivat molemmat ensimmäisellä suoralla. Kolmas keppi oli ensimmäisen kulman jälkeen, ja se jäi maastoon. Eilen oli jonkin verran puhuria, ja kulman jälkeen maasto oli lähinnä sammalta. Kiia ajoi jälkeä about 5 metriä sivussa, minkä vuoksi ilmeisesti keppi jäi huomaamatta. Toinen kulma oli hyvä mutta sitten jossain vaiheessa Kiia taas kadotti jäljen. Onneksi nosti sen sitten hienosti ja tästä kovin innoissaan lähti hyvällä imulla eteenpäin käytännössä katsoen kävellen neloskepin yli. Onneksi löysimme vitoskepin, jotta pääsin Kiiaa kehumaan. Vitoskepin jälkeen Kiia tuntui olevan väsyksissä. En törppö ollut tajunnut ottaa mukaan juomista. Metsässä oli tämän lisäksi pari marjastajaa, joita Kiia vähän katseli mutta sitten pyynnöstäni jatkoi matkaa ylitettyään leveän ajouran. Olin varma, että Kiia oli hukannut jäljen mutta niinpä se kutoskeppikin löytyi. Maasto oli alkuun pääosin kangasmetsää, jossa kasvoi mustikanvarpuja. Ensimmäisen kulman jälkeen oli pätkä sammalikkoa mutta sitten saimme rämpiä oikein kunnolla välillä jommankumman jalan sukeltaessa kivien väliin. Toisen kulman jälkeen oli suopursukenttä, jonka muuten Kiia selvitti hienosti laskemalla nenänsä alemmaksi. Ai niin, jana oli muuten hyvä mutta Kiia nosti takajäljen. Neljällä kepillä ja takajäljellä olisi pitänyt kokeessa esineruutu mennä pirun hyvin mutta jatketaan työstämistä...

Itse tottistreeni meni hyvin. Kiinnitin nyt erityisesti huomiota eteenlähetyksen seuraamiseen. Kiia kun tahtoo vähän kimmota eteen. Tätähän näkyy myös muissa liikkeissä eli nyt eteenmenon palkka on vähemmän innostava (kuten pienempi pallo tai namipurkki), jotta saamme tottikseen enemmän rauhaa. 

Nasta teki onnistuneesti keppejä 3 x 5. Taidanpa uskaltaa ilmoittaa Nastan oman seuran kisoihin tälle kuulle. Juoksutkin ovat silloin juuri sopivasti ohi. Superin kanssa teimme ruudun merkitöntä merkkiä. Omalla kentällä Super tarvitsi tähän ensin apua mutta alkoi se sitten sujua. Tein myös pitkän liikkeen kapuloiden noutoja niin, että jätin Superin "merkille" tai siis 2-3 metriä merkin ohi. Nämä onnistuivat hienosti, yhtä mokaa lukuun ottamatta mutta se merkin kierto onkin sitten vaikeaa, kun edessä on esteet ja ennen kaikkea ne ihanat kapulat. Saan kyllä Superin kierrolle mutta se lähtee sinne hitaasti ja kiihdyttää takaisinpäin tullessaan. Tämän vuoksi alankin nyt käyttää kosketusalustaa tuohon kiertoon. Tein muutaman toiston ja näytti toimivan. Jatketaan tällä.