Perjantaina kävimme tokoilemassa oikein urakalla. Aloitin treenin Kiian kanssa ohjatulla, sillä kentällä oli myös Niina, joka lupautui liikkuroimaan. Teimme varmaan sen neljä toistoa. Ensimmäinen vasemmalle, sitten oikealle, taas oikealle ja lopuksi vasemmalle. Kaikkea siinä ehti sattua ja tapahtua. Kiia ensinnäkin on selkeästi nyt oppinut, että aina haetaan ensin oikea. Tätä vahingossa asennettua kaavaa pitää nyt sitten lähteä murtamaan. Tämän lisäksi Kiia katsoo minua niin tiiviisti, kun liikkuri vie kapulat, ettei tahdo oikein nähdä, missä ne ovat. Tähän teimme ääniavustuksia, jotka auttoivat seuraavalla toistolla. Olen nimittäin huomannut, että kun ohjattua liikuroidaan menee se useammin pieleen kuin esimerkiksi silloin, kun itse vien kapulat. Tällöinhän Kiia katsoo minua ja on jotenkin paremmin orientoitunut kapuloihin. Juttelin tästä asiasta eilen Heidin kanssa ja hän antoi hyvin tarkkanäköisen vinkin. Ongelmanahan ei ole se, että Kiia katsoo minua, kun liikkuri vie kapulat, vaan se, ettei Kiialle ole suunnat vielä niin varmat, että ne onnistuisivat, näki Kiia kapulat tai ei. Ajatuksena siis se, että käskystä koiran on käännyttävä joko vasemmalle tai oikealle ja edettävä niin kauan, kunnes löytää kapulan. Jatkossa siis voisi olla parempi, että veisin kapulat valmiiksi.
Tein Kiian kanssa myös ruutua, maasta sivulle tuloa, luoksetulon stoppeja kerran, yhden läpijuoksun, zetan merkkien kiertoa, liikkeestä jääviä ja metallinoutoa hypyllä. Näissä ei siis mitään kummempaa. Kaukkareissa tuli sitten sellainen mielenkiintoinen ilmiö esiin, että kun lähdin kävelemään takaisin Kiian luo, hyppäsi tyttö taaksepäin takapalkalle. Piti tätä minun kävelyyn lähtemistä ilmeisesti vapauttavana eleenä. Jouduinpa sitten tähän puuttumaan.
Superin kanssa teimme samantyyppisen treenin. Tosin Super esitti merkillä kaikki mahdolliset asennonvaihdot. Oli maahanmenoa, istumista ja seisomista. Super oli kyllä itse hyvin tyytyväinen suorituksiinsa. Eihän siinä voinut muuta kuin nauraa. Ohjatussa vasemmat menivät paremmin mutta oikealla sitten taas tähyiltiin vieressä olevaa merkkiä, milloin mitäkin. Selvästi päässä raksutti mutta osasi tyttö sitten oikein ratkaista ongelman ja haki oikeanpuoleisen kapulan. Tosin silloinkin kapulalle syöksymällä. Oli vissiin taas vähän ylimääräistä energiaa ilmassa.
Ruutu, seuraamiset, liikkeestä jäävät olivat hyviä. Kaukkareita en tainutkaan tehdä. Tein sen sijaan hyppytekniikkaa taas sen 10 hypyn verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti