Monet treenaavat aivan hullun lailla kokeen kynnyksellä mutta minulle käy päin vastoin. Minulle tulee sellainen täysi lamaannus. Treenaaminen ei motivoi, joten annan olla. Olemme siis viime lauantain jälkeen jättäneet kaikki isommat treenit. Jopa iltatreenit jätin parina iltana väliin. Nyt olen tehnyt tiistaina ja keskiviikkona ruokakupeilla kaikille kolmelle paikalla istumista noin kahdella minuutilla. Ruoan jälkeen jumppasin kaukkareita sekä Kiian että Superin kanssa. Kiia alkaa olla tässä jo aika taitava. Super on myös hiffannut jotain. Tekee siis vaihdot teknisesti oikein nyt, kun olen maassa istumassa ja pidän vasenta kättä Supran takajalkojen päällä varmistuksen vuoksi. Voisin alkaa tästä pikku hiljaa siirtyä eteen. En vain oikein tiedä miten saan varmistettua edestä päin, tekeekö vaihdot teknisesti oikein vai ei. Super on nimittäin vaihdoissa todella nopea - yllätys, yllätys. Kiianhan hissit ovat oikeasti hissejä eli tekee ne hitaasti ja harkitusti, kun taas Superin hissit ovat sellaisia pikahissejä. Huiskis, ja ollaankin jo maassa tai istumassa. Se on sellainen läsähtäjä. Osaa siis läsähtää maahan pitäen takatassun paikallaan. Ihme supernainen.
Eilen illalla tein Kiian kanssa tunnarikepin noutoa ja pitelyä. Kiiahan tahtoo hieman pureskella keppiä eli korjaa sen asennon 1-3 kertaa. Ei hyvä. Aina tulee sanomista. Kyllä teki tiukkaa Kiialle keskittyä tarpeeksi niin, että tämä häntä hyvin kiihdyttävä liike tehtäisiin tyylillä, eikä vauhdilla ja vimmalla. Sain ehkä 20 toistolla 3-4 onnistunutta toistoa. Nämä siis sarjan loppupäässä. Tätäkin treeniä pitää ehdottomasti jatkaa. Tällaiset en-jaksa-millään-lähteä-kentälle-treenaamaan -illat ovat oivallisia mahdollisuuksia treenata näitä pikkuasioita, joita ei kuitenkaan tule treenattua siellä kentällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti