Niinpä päätin, enkä niinkään pitkällisen harkinnan vaan lähinnä hetkellisestä päähänpistoksesta, luoda itselleni treeniblogin, joka avulla yritän pysyä omien treenieni kanssa kartalla. Treenaan siis kahta melko lailla samantasoista koiraa tokossa ja pk-jäljellä. Tämän lisäksi nuoremman koirani kanssa treenaamme vielä hakua ja keskimmäisen koirani kanssa agilityä.
Itsestäni hieman näin aluksi. Olen siis vuonna 1974 syntynyt koiraharrastaja. Minulla on kotona kolme bordercollietyttöä: Nancy (s. 3.9.2003) ja hänen kaksi tytärtään, Kiia (s. 24.7.2007) ja Super (s. 16.5.2009). Nancyn kanssa olemme siirtyneet tavoitteellisesta harrastamisesta puuhastelun puolelle. Aktiivi-iässä harrastin Nancyn kanssa tokoa, agilityä ja jälkeä. Tokossa Nancy valioitui vuonna 2009. Agilityssä kisasimme kolmannessa luokassa. Jäljellä suoritimme JK1:sen.
Hänen tyttärien kanssa harrastan pitkälti samoja lajeja. Superin myötä viime syksystä lähtien myös haku on tullut harrastusvalikoimaamme uutena lajina. Superin kanssa en tällä hetkellä harrasta agilitya. Kiia saa hoitaa tätä virkaa perheessämme. Kiian kanssa olen kisannut harvakseltaan agilityssä kolmosluokassa. Tokossa olemme käyneet nyt kolmessa EV-luokan kokeessa suhteellisen laihoin tuloksin. Jäljeltä meillä on takataskussa JK1 ja yksi avoimen luokan koe, josta koulutustunnus jäi saamatta esineruudun/viimeisen kepin vuoksi. Tänä vuonna yritämme uudestaan. Superin kanssa saimme tokossa voittajaluokassa ykköstuloksen maaliskuussa 2013. Jatkamme tokon parissa syksymmällä. Nyt pk-kausi painaa päälle. Jäljeltä meillä on JK1. Haussa olisi tarkoitus kisata ensi viikolla ensimmäistä kertaa.
Koiraharrastusten lisäksi minulla on (vaikka saattaakin olla vaikea uskoa tätä) muutakin elämää. Olen neljän lapsen, työssäkäyvä äiti. Vanhin lapsista asustelee jo omillaan mutta kolme pojan vintiötä (ikäjakauma 6, 3 ja 1) pitävät kyllä meidät kiireisinä. Harrastusten lisäksi kasvatan bordercollieita pienimuotoisesti.
Ja sitten asiaan.
Tiistaina menimme Koirakorpeen treenaamaan ensin esineruutua, sitten hieman tottista ja lopuksi ajoin Kiialle täyspitkän ja -vanhan avoimen luokan jäljen. Esineruutu oli uudessa, fyysisesti todella vaativassa paikassa. En sitten omaa laiskuuttani jaksanut vaihtaa paikkaa kesken tallomisen vaan ajattelin, että tehdään hieman lyhyempi treeni. Super suoritti esineruudun loistavasti. Super on suorastaan syntynyt esineruutua varten. Suureksi yllätyksekseni myös Kiia selvitti sen heittämällä. Kumpaisetkin tytöt hakivat sieltä kaksi esinettä. Nämpällä haetutin vain yhden esineen säästääkseni tätä yli-innokasta melkein 10-vuotiasta ikuista teiniä.
Tottiksessa keskityimme lähinnä liikkeestä jääviin, tasamaanoutoon ja eteenlähettämiseen. Liikkeestä seisominen aiheuttaa hieman päänvaivaa erityisesti Superin kanssa, sillä olemmehan treenanneet pitkään pitkälti vain liikkeestä istumista tokon puolella. Tämän lisäksi noudoissa Super on alkanut varastaa, joten piti sitten palkata muutamia kertoja ihan odottamisesta. En myöskään lähettänyt Superia kapulalle kuin kerran vaan lähdinkin seuruuttamaan. Vähänkö tyttö oli hölmönä. Eteenlähettämiset onnistuivat hyvin molemmilla tytöillä.
Tottiksen jälkeen ajoimme vielä Kiian jäljelle, joka oli 2 tuntia vanha ja noin kilsan pituinen. Kiia ajoi jälkeä tarkasti ja selvitti sen hyvin useista vaikeuksista huolimatta (suopursut, isot risukasat, leveiden polkujen ylitykset, ryteiköt jne.). Noin 700 metrin kohdalla tyttö kävi vähän epävarmaksi mutta jatkoi kuitenkin rohkeasti loppuun saakka, kun hieman häntä kannustin tässä. Voin olla kyllä todella tyytyväinen Kiian suoritukseen, sillä tämä oli Kiialle vasta toinen näin pitkä ja haastava jälki. Ensimmäinen oli noin vuosi sitten kokeessa. :)
Keskiviikkona huilimme treenien puolesta. Kävimme kyllä reilun 8 kilsan lenkillä maastossa mutta kyllähän lenkkeily levosta käy. Eilen olikin Superin vuoro päästä jäljestämään. Tein myös Superille avoimen luokan jäljen, josta Super selviytyi loppujen lopuksi voittajana. Muutaman kerran Super hukkasi jäljen mutta löysi sen sitten uudestaan itsenäisesti. Loppusuoralla Superista oli aistittavissa jonkin asteinen väsymys ja kenties epäuskokin mutta sitkeästi tyttö jatkoi loppuun asti, ja minä pääsin palkkaamaan tytön ruhtinaallisesti hienosti tehdystä työstä. Tämä oli Superille ensimmäinen näin pitkä ja vanha jälki. Kiialle tein kaksi janatreeniä oikealle (40 m ja 30 m). Ensimmäisen jäljen Kiian nosti turhan sivusta mutta toinen oli oppikirjasuoritus. Nyt ennen koetta suunnitelmissa vain kevyttä tottistelua (eli ei aina koko seittiä, eikä kokonaisia liikkeitä), esineruututreeniä hieman (vielä jos kerran pääsisi tekemään esineruutua ennen ensi viikon lauantaita), janatreeniä sekä motivointia kepeille (helppo jälki, iso palkka kepeiltä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti