Eilen ajoimme Koirakorpeen tekemään tottista (vai oliko se sittenkin hottista kuten eräs treenikaverini sitä kutsuu). Olimme paikan päällä puoli kasin aikaan, kun siellä oli vielä suojeluporukka treenaamassa. Kävin sitten katsomaan heidän touhua ja totesin heille, että te vasta olette outoa porukkaa. Yksi heistä otti heittoni turhan vakavasti ja kysyi, että:"Miten niin?" Silloin alkoi minua pelottaa, että kohtahan ne kaivavat koiransa takaboksista esiin ja syöttävät minut ja minun puudelini niille. :) Komeeta menoahan se tosiasiassa on, vaikka ei juuri minun juttu olekaan.
Heidän lähettyään kaivoin oman petoni takaboksista ja tein koko setin läpi. Seuraamisesta tosin vain ensimmäisen pitkän suoran edestakaisin välistä palkaten. Istumisen palkkasin jo parin kolmen metrin jälkeen koiran jättämisestä. Luoksetuloja otin pari suoraan leluun kiinni. Oli Supralla muuten aika komeasti vauhtia. Ihana hymy naamalla tytöllä, kun lähti tulemaan. Ne maahanmenot takkusivat taas, kun annoin sitä käskyä taas "kiia-moodilla". Kiialle annan paljon topakamman maahan-käskyn. Superille riittää se perus kevyt käsky.
Liikkeestä seisominenkin onnistui hienosti. Tasamaannoudon kanssa ei ollut ongelmia, vaikka paluussa vauhti saisi olla nopeampi. Tätä pitää alkaa rakentaa paremmaksi kissaruoan avulla. Hyppynoudon tein 80-senttisellä antaen Supran kiertää esteen. Niin hullulta kuin se varmaan monesta tuntuukin, olen päättänyt antaa Superin kiertää metrisen niin kauan, kun saamme sen itse hypyn todella ilmavaksi. Super kiertää esteen, kun "kurkkaan" esteen taakse. Se on sille merkki, että nyt saa kiertää. Rakennamme koko ajan parempaa ja parempaa hyppytekniikkaa mutta en halua, että Super rikkoo itsensä ja niinpä olemme valmiita ottamaan pistevähennykset tässä.
Vinoesteellä ensimmäinen yritys meni mäkeen. Heitin kapulan liian lähelle ja Super ei päässyt paluulla takaisin. Otimme siis uudestaan. Nyt Super kiersi esteen. Kävi ilmeisesti epävarmaksi. Jouduin siis ottamaan vielä kolmannen kerran ja antamaan ylimääräisiä kannustuksia paluumatkalle. Nyt homma onnistui ja siitä ruhtinaallinen palkka. Eteenlähettäminen onnistui ihan kiitettävästi. Matka oli koko kentän pituinen eli yli 70 askelta. Super juoksi hienosti lähes tulkoon kentän päähän ja kävi maahan. Ei siis mennyt palkkapurkille, kun ei sitä pongannut heinikon joukosta. Olin vienyt sen sinne ennen treeniä tyttöjen ollessa vielä autossa. Juoksin paikan päälle ja vapautin palkalle. Otimme vielä lähempää uudestaan eteenlähettämisen ja se nyt meni totta kai hienosti. Tähän oli hyvä lopettaa treeni.
Super on jotenkin väsyneen oloinen, mikä minua huolestuttaa kokeita ajatellen. Superillahan pitäisi alkaa juoksut nyt pari viikon sisään, joten tämä "vaisuus" johtuu varmastikin siitä. Lämpimät ilmat eivät luonnollisesti edesauta asiaa. Toivottavasti minun supertyttöni jaksaa vielä nämä kaksi pk-koetta. Meni miten meni, seuraavat ovat vasta elokuussa. Olen ajatellut jättää tuota pk-tottista vähemmälle reiluksi kuukaudeksi ja keskittyä tokon saloihin. Heinäkuun lopulla meillä olisi tässä lähellä kaksi iltakoetta, johon yritän saada paikan. Maastotreenejä jatkamme luonnollisesti läpi kauden.
Ennen Kiian vuoroa kävimme hieman kävelemässä läheisessä metsässä, jossa olemme myös hakua treenanneet. Kyseinen alue voi olla myös tulevan kokeen maasto tai sitten ei. Jos on, niin täytyypä sanoa, että on varsin haasteellinen maasto tämä Koirakorven maasto. Oikealla puolella on sellaista nousua, että oksat pois. Keskilinjakin mutkittelee niin, että pitää osata olla tarkkana ulkokurveissa, jotta tulee tarkistettua koko alue. Tämän asian minulle vinkkasi yksi treenikavereistani. En kyllä olisi itse asiaa tajunnut. On se hienoa, että saan treenata varsin kokeneessa ryhmässä, jossa porukat vielä ovat halukkaita jakamaan tieto-taitoaan.
Tein myös Kiian kanssa koko setin läpi. Seuraamisessa Kiia taas edisti voimakkaasti. Se alkaa ihan kääntyä eteen. Seuraa korrektissa paikassa, jos nami on kädessä mutta jos namia ei ole, niin silloin alkaa edistää. Tätä on alettava työstää nyt oikein kunnolla, koska en tosiaankaan halua olla kompuroimassa koko ajan koiraan.
Liikkeestä istuminen onnistui, kuten myös luoksetulot maahanmenoineen. Tein ne samalla tavalla mitä Superin kanssa eli otin Kiian suoraan leluun kiinni. Liikkeestä seisominen oli myös bueno. Tasamaannouto oli hyvä. Myös hyppynouto oli hyvä. Korkeutta 90-100 cm. Tein siis Kiian kanssa useamman toiston, kun emme ole nyt vähään aikaan menossa mihinkään kokeeseen. Myös treenin lopussa tein pelkkää hyppyä. Estenouto oli myös tasavarmaa laatua. Eteenlähettämiseen Kiia tarvitsi kaksi käskyä mutta meni sitten hienosti loppuun. Maahan en nyt käskenytkään, koska halusin tässä treenissä keskittyä vain siihen voimakkaaseen etenemiseen.
Off the record, Koirakorvessa alkoi olla puoli ysin jälkeen niin paljon mäkäräisiä, etten pystynyt edes käskyjä antamaan niin, etteikö niitä olisi ollut nenä ja suu täynnä. Kivapa oli kakistella mäkäräisiä kurkusta, kun koiraa eteenlähetin. Muutama lensi suoraan nenään sisälle. Pitänee käydä ostamassa nyt sitä Ohvia. Hullun hommaa tämä koiraharrastus, täytyy myöntää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti