Lähdimme tänään Luukaksen kanssa tekemään Kiialle ja Superille jäljen. Täytyy todeta, että motivaation on oltava kohdillaan, jos viitsii tuollaisen 12-13 kiloa painavan nassikan kanssa lähteä jälkiä tallomaan ja ajamaan. Minulla oli siis Kuuka rinkassa.
Pikku apulainen
Kummankin tytön jäljet olivat n. 200 metriä pitkät. Janat olivat 40 metrin hujakoilla. Molemmilla jälki lähti oikealle. Kummallakin oli kaksi tai kolme kulmaa ja kolme keppiä. Loppuun laitoin kissanruokaa. Tallattuamme jäljet ajoimme Peurunkaan tyttöjen kanssa hieman lenkkeilemään. Tämän jälkeen ajoimme 1,5 tuntia vanhentuneille jäljille. Otin ensin Superin autosta. Super haki hienosti jäljen ja lähti ajamaan sitä todella tarkasti. Nyt työskentely oli hyvin tarkkaa. Ensimmäinen kulma ja ohi mentiin mutta Super huomasi sen kyllä ja etsi jäljen itsenäisesti uudestaan. Minä en siis virkannut mitään. Jatkoimme jäljen ajamista ja törmäsimme sitten toiseenkin keppiin. Toisen kulman Super suoristi. Myös kolmas keppi löytyi. Tällä kertaa työskentely oli maltillista ja tarkkaa. Toivottavasti kehitys jatkuu tämän suuntaisena...
Sitten olikin Kiian vuoro. Kiia lähti janalla etenemään reippaaseen vauhtiin mutta ajoi jäljen yli. Pyysin Kiiaa palaamaan janalle, josta kannustin Kiiaa nostamaan jäljen. Kiia oli melko epävarman oloinen ja tarvitsi rohkaisua. Tämä lienee lauantaisesta "traumasta" johtuvaa. Vaikka yritin olla näyttämättä ketutustani lauantaina Kiialle koepaikalla, varmastikin tyttö koki yrityksemme nostaa jälkeä kerta toisen jälkeen lievähkönä painostuksena. Kiia ei nimittäin ole koskaan tai ainakaan pitkään aikaa käyttäytynyt noin janalla vaan pikemmin yrittänyt päästä jäljestämään liina ojossa. No, onneksi tyttö nosti kuitenkin jäljen ja lähti hienosti sitä ajamaan - niin hienosti, että ajoi ensimmäisen kepin yli. Pyysin palaamaan ja nostamaan kepin. Ajatuksena oli, että pääsen palkkaamaan kepistä. Sen verran epävarmalta Kiia tuntui. Jäljen uudelleen nostamiseen Kiia tarvitsi taas minulta tukea mutta lähti sitä sitten ihan hyvin ajamaan, kunnes tuli kulma. Kulmassa Kiia hukkasi jäljen, eikä osannut sitä loogisesti etsiä vaan lähti aivan liian kauas harhailemaan. Otin Kiian lähemmäksi kulmaa ja kehotin jälleen kerran etsimään jäljen, jonka tyttö sitten löysi ja pääsimme kolmannelle kepille. Taas kepin jälkeen jouduin kannustamaan Kiiaa nostamaan jäljen, jotta pääsisimme loppupalkalle. Onnistuimme tässä ja pääsimme maistelemaan Kitekattia.
Kiian kanssa on nyt rakennettava uudestaan itseluottamusta jäljestykseen. Ajattelin, jos vaikka tekisin nyt helppoja 200-300 metrin jälkiä, joissa korkeintaan yksi keppi ja lopussa iso palkka. Kulmia on myös nyt vahvistettava nappulalla. Pitkillä, kepittömillä pätkillä yritän opettaa Kiialle sitä, että vaikka niitä keppejä ei ihan heti tule, niin hän tekee kuitenkin hyvää työtä. Toivottavasti ei mene metsään tämä minun ajatukseni. Tämän lisäksi otan varmastikin ihan pelkkää keppitreeniä eli suoralla monta keppiä. On varmaan viisampaa jättää nyt ilmoittamatta Kiiaa uuteen kokeeseen ennen kuin olen saanut uudestaan varman otteen tuohon jäljestykseen. Suunnitelmissa on treenata jälkeä tai esineruutua 3-4 krt/kuukaudessa. Voisimme nyt sitten keskittyä enemmän siihen tokoon. Jos ei tule valmista syksyyn mennessä, yritämme sitä JK2:sta sitten ensi kesänä. Tavoitteena olisi kyllä päästä kokeeseen juoksujen jälkeen elo-syyskuussa mutta jos tämä ei onnistu, niin ei onnistu. Pakottamallakaan se ei varmastikaan tule onnistumaan. Saan pian ihan itse jälkeni ajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti