Pariin otteeseen matkan varrelta jouduin soittamaan treeniryhmämme "pääjehulle" ajo-ohjeita kysyäkseni. Saavuttuani paikan päälle lähdimme tallaamaan maastoa, johon kuului tällä kertaa myös kaksi umpipiiloa sekä ison tien ylitys. Toinen piiloista oli tien toisella puolella. Alkuun näytti siltä, että meitä oli vain viisi henkeä ja seitsemän koiraa mutta myöhemmin paikalle tuli vielä neljä muuta koirakkoa. Porukkamme koostui siis yhdestätoista koirakosta. Onneksi mieheni ei ole mikään jääkiekkofani, sillä eilen pelattiin ratkaiseva peli kiekon MM:ssä. Illastahan tuli tuleman pitkä. Sää oli kyllä todella suosiollinen ja maasto erinomainen myös muuhun harrastamiseen (lue: pistetään korvan taakse jälki- ja esineruututreenejä silmällä pitäen).
Superin kanssa ajattelin tehdä melkein kisaomaisen treenin eli neljä pistoa ilmaisun kera mutta niin, että tällä kertaa palkataan lyhyemmästä ilmaisusta. Menin kuitenkin itse aina paikan päälle. Otin ensiksi oikean takakulman ja hienostihan se ukko sieltä löytyi. Super aloitti ilmaisun heti ukolle tultuaan ja oli ollut totuttuun tapaansa hyvin korrekti maalimiehellä.
Toisen piston yritin ottaa vasempaan yläkulmaan mutta lähetin koiran vähän viistoon ja niinpä koira skannasi aluetta vinoon pitkät matkat. Tulla juosta jolkutteli sitten hyvän matkan päästä keskilinjaa pitkin takaisin. Uudelleen lähetys ja nyt tällä kertaa suoraan vasempaa yläkulmaa kohti ja niin osui ja uppos'. Ilmaisut olivat taas hyvät - ei taukoja vaan varmaa tasaista haukkumista noin 15 kertaa. Sitten kuljimme pienen matkan eteenpäin ja otimme vasemmalta umpipiilon. Jonkin aikaa siinä meni ennen kuin Super piilolle löysi tiensä mutta sinne tultuaan aloitti ilmaisun heti. Tässä siis on tapahtunut edistymistä. Neljäs pisto oli tosiaan tien toisella puolella umpipiilolle. Tämän Super löysi välittömästi ja aloitti ilmaisun hienosti. Kaiken kaikkiaan onnistunut hyvän mielen treeni niin koiralle kuin ohjaajalle.
Mehän aloitimme tämän haun vasta viime syksynä. Olikohan se syyskuuta, kun ensimmäisiä kertoja kävimme treeneissä. Koska talvi tuli kovin aikaisin tänne Keski-Suomeen, emme ehtineet montaa kertaa treenaamaan. Taitavat treenikerrat jäädä kahden käden sormiin. Kuva on viime syksyltä.
Talvella treenasimme noin 5-6 kertaa ilmaisuja parkkipaikoilla. Nyt olemme päässeet maastoon kaksi kertaa. Saa nähdä kantaako tämä pohja ensi viikon kokeessa. Alkaa jo jännittää... Haun puolella olen täysin noviisi ja olenkin aina kovasti kyselemässä neuvoja treeniporukoilta. Eivät ole vielä minua pois sulkeneet ryhmästä, vaikka minua vaivaakin kyselyikä. :) Porukkammehan treenaa ns. itsenäisesti eli jokainen vastaa ja suunnittelee oman koiransa treenin mutta onneksi kokeneemmat ovat suostuneet minua neuvomaan kädestä pitäen, kun itselläni ei ole vielä näkemystä kuinka kannattaisi eri asioita treenata. Kiitos siis heille panostuksesta mysö tämän keltanokka-ropelikorvakoirakon eteenpäin viemisestä!
Jouduin eilen sitten lähtemään kesken treenin, kun vielä kaksi koiraa oli treenaamatta. Piti ehtiä vielä kauppaan. Onneksi paikan päällä oli paljon porukkaa, niin saivat nämä kaksi koirakkoa itselleen varmastikin erinomaisen treenin. Ajelin kaupan kautta kotiin ja olin kotosalla yhdeksältä. Kävin heittämässä "samalta istumalta" tai siis seisomalta/juoksulta naapuriin kotiavaimemme, sillä olemme lähdössä tänään perjantaina viikonlopun viettoon Jämsän suunnalle ja kissan ketaleet jäävät kotiin vahdin hommaa hoitamaan. Siinä sitten vielä lakaisin (en voinut enää imuroida, kun pojat jo nukkuivat) ja pesin lattiat sekä pakkasin tämänpäiväistä reissua varten koirille sekä itselleni ruoat ja kamppeet. Tänään pitää vielä lastata koko porukka autoon, käydä ruokaostoksilla, pakata poikien tavarat, viedä petivaatteet asuntovaunuun ym. pientä kivaa. Tavoitteena päästä matkaan viimeistään kuudelta. Onneksi serkkuni tulee meille hieman aikaisemmin ja on lupautunut lenkittämään koirat ennen matkaan lähtöä. Keskimmäinen pojistamme ja koiristamme meni mummolaan hoitoon. Kätevää. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti