Eilen illasta pääsin lähtemään koirien kanssa liikkeelle vasta kahdeksalta mutta onneksi on kesä ja siten valoisaa iltamyöhään. Ajoimme tyttöjen kanssa Lievestuoreelle. Kävin tallaamassa kummallekin junnulle kaksi janaa. Kummatkin janat olivat oikealle. Superin janat olivat n. 23 ja 28 metriä pitkät ja Kiian n. 28 ja 32 metriä pitkät.
Kävimme ensin lenkillä ja annoimme janojen vanhentua. Lenkkeiltyämme noin 45 minuuttia kävin Nancyn kanssa tallaamassa tien toiselle puolelle esineruudun. Tarkoituksena oli treenata kisanomaista esineruutua Kiian kanssa. Paikka oli täysin uusi Kiialle ja tämän lisäksi Kiia ei osallistunut ruudun tallaamiseen. Jätin ruutuun kolme esinettä. Kaikki kolme eri korkeuksilla esineruutua. Sitten hain Kiian autosta ja vein tytön hihnassa ruudulle. Irrotin hihnan ja seuruutin Kiian ruudun vasempaan reunaan. Sieltä ensimmäinen lähetys ruutuun ja sinnehän se sinkosi. Hetken etsittyään löytyi pienten lasten lapanen. Siitä reilu palkka - nakin puolikas ja leikki - ja uudestaan ruutuun ruudun keskiosasta. Nyt Kiia oli hieman epävarma mutta kannustettuani häntä (mene vaan -käskyllää) upposi tyttö uudestaan ruutuun ja haki oikeasta yläkulmasta lasten kengän. Taas reilu palkka ja siirtyminen pari, kolme metriä eteenpäin ja kolmas lähetys ruutuun. Kolmas esine oli ruudun keskiosassa noin 30 metrissä. Taas Kiia tarvitsi pienen rohkaisun mutta lähti sitten matkaan ja toi kun toikin minulle silmälasikotelon. Onnistunut esineruututreeni näin kokeen kynnyksellä piristi kyllä kieltämättä mieltä.
Sitten olikin Superin vuoro päästä ruutuun. Superilla meni ehkä kolme minuuttia hakea ne kolme esinettä ruudusta. Oli taas tyttö elementissään. Hän aivan hymyilee, kun saa työskennellä ruudussa. Esineruututreenin jälkeen painelin suorilta Superin kanssa janoille. Kuljin lähetyslinjaa pitkin vahingossa lähetyspaikan ohi, kun Super alkoi vetää metsään. Peruutin pari metriä taaksepäin ja näin janamerkin kaukana puussa. Super oli siis haistanut jäljen jo lähetyslinjalta. No ei kun tyttö matkaan ja sieltähän se jälki löytyi. Heti perään toinen samanlainen jana. Upeaa työskentelyä. Tosin näitä janoja on kyllä osattava nyt ihan oikeasti pidentää. Nytkin luulin tehneeni reilusti yli kolmenkymmenen metrin janan mutta mitattuani ne jälkeen päin, niin olivathan nuo reilusti tavoitteen alle.
Sitten oli Kiian vuoro päästä janoille. Kiia lähti etenemään todella innokkasti janoilla mutta ajoi molemmilla janoilla takajälkeä. No, tätä pitää harjoitella lisää. Tultuamme kotiin tein vielä Superille viisi toistoa hypyllä. Maksimikorkeus 80 cm. Kyllähän tuo yli menee mutta potkaisee lautoja takajaloilla. Kunhan ei sitten kaada pressuestettä noilla potkuillaan. Jatkamme hypyn työstämistä koko kesän. Jospa meillä olisi oikein ilmavat hypyt ensi syksynä, niin ei tarvitsisi aina sitä estehyppyä jännittää kokeissa niin kamalasti. Tänään ainoastaan lenkkeilemme. Pitäähän sitä pitää välipäiviä niin emännän kuin koirienkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti