Keskiviikkona lenkin jälkeen otin Kiialle Peurungan hiekkatiellä luoksetulon maahanmenoja, ohjattua noutoa sekä kaukkareita. Voihan positiivinen vahvistaminen. Sehän toimi!
Luoksetulon maahanmenoissa onnistuttiin sataprosenttisesti. En edes antanut käskyä kovasti vaan ihan nätisti pyytäen ja Kiia meni maahan. Saisi toki mennä vauhdikkaammin mutta uskon kyllä tuonkin osa-alueen paranevan vahvistamisen myötä. Ohjatussa ensimmäisellä lähetyksellä oli lähdössä taas vasemmalle mutta sitten pysähtyi ja suuntasi katseensa oikealle. Otin kuitenkin Kiian takaisin, ettei tulisi opittua nyt uutta väärää asiaa. Teimme kaksi ohjattua oikealle ja vielä sitten yhden vasemmalle. Kaikki kolme onnistuivat. Lopuksi jumppasimme kaukkareita hetken takapalkan avulla. Hienosti menivät kaikki mahdolliset vaihdot.
Eilen lähdimme sitten agilitytreeneihin poikien kanssa. Kuuka on mummolassa, joten liikkuminen näiden kahden vanhemman kanssa on luksusta. Ennen Kiian vuoroa otin Nämpän kanssa pari ohjattua noutoa. Osasihan se mummokin vanhasta muistista ohjatun noudon. Nämppä on vain niin ihqu. Sitten teimme hieman rallytokon alokasluokan liikkeitä. Niitä, jotka vielä muistin. Ties vaikka innostuisimme mummon kanssa lähtemään rallytokokokeisiin tässä jossain vaiheessa.
Kiian kanssa teimme tokossa taas luoksetulon maahanmenoja ja ne kaikki onnistuivat. Viimeisin oli kisamatkalla eli jätin Kiian seisomaan ja kävelin 20 metrin päähän. Merkillä käskin Kiian maahan, ja niin se vaan meni maahan. Upeaa! Tein Kiian kanssa myös ohjattua. Yhden oikealle, toisen vasemmalle ja kolmannen taas oikealle. Kaikki kolme toistoa onnistuivat täydellisesti. Tein myös tunnaria. Ensimmäinen tunnari oli hieman epävarma mutta toinen oli jo mallisuoritus. Innostuin sitten tekemään myös käännöksiä oikealle, kun ne ovat olleet viimeaikoina todella huonoja kokeissa. Tein myös liikkeestä jäävät kerran järjestyksessä: seiso-istu-maahan. Kaikki kolme onnistuivat ensimmäisellä yrittämällä. Kaiken kaikkiaan aivan huippufiilis jäi Kiian tokoilusta. Myöskään agitreenit eivät minua masentaneet. Kiia oli todella hyvin kuulolla. Rimoja hieman tippui mutta nekin pääasiassa siksi, että Kiia koki, että sille tuli kiire tai sitten, että itse olin jotenkin edessä. Kun ohjasin tarkasti ja rauhassa, rimatkin pysyivät ylhäällä.
Yhteenveto: ei ku kisoihin ja kokeisiin... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti