Eilen saamani neuvon mukaan kävin leikkimässä Superin kanssa kuurupiiloa metsässä ihan tytön kanssa kahdestaan. Sitä ennen kävimme juoksemassa Peurungassa kahdeksan kilsan lenkin. Kylläpä teki hyvää. Pitempikin lenkki olisi mennyt siinä suunnittelessa tulevia treenejä. Pientä kiukkua ilmassa, myönnettäköön...
Lenkin jälkeen puimme Superin kanssa työliivit niskaan ja painelimme läheiseen metikköön. Laitoin Superin maahan ja painelin metsään niin lujaa kuin kintuistani pääsin ja menin piiloon. Syvyyttä kahdella ekalla ehkä joitan 40 metriä. Vihellyksestä Super sai tulla etsimään ja hyvinhän homma toimi. Palkaksi paljon kehuja ja kokonainen nakki sekä lopuksi leikkimistä kanssani. Toinen samanlainen pisto toiselle puolelle. Nämä kaksi ensimmäistä olivat vielä melko helppoja, vaikka olin kokonaan piilossa, eikä Super tosiaankaan pystynyt maassa maatessaan näkemään kuin suunnan minne lähdin.
Kaksi seuraavaa pistoa olikin jo huomattavasti pidempiä eli varmaan jotain 60 metriä. Tein ne vielä reilulla siirtymällä sivuun niin, että Super joutui oikeasti käyttämään nenäänsä. Saa nähdä auttavatko nämä kuurupiilosilla olot meidän hakuun mutta hauskaa meillä oli yhdessä metsässä ja se lienee tärkeintä. Lenkillä sain tehtyä päässäni upean treenisuunnitelman. Tiedän kyllä mistä naruista tuota tyttöä vedellä. Äitin oma mussukka. ;)
Illasta jos suinkin vain pääsemme treenaammekin tokoa ja tottista. Jospa mummokoirakin pääsisi rallytokoilemaan. Huomenna olisi kiva päästä tekemään jälki. Saa nähdä jaksanko, kun töissäkin on käytävä ja joskus myös nukuttava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti