Viikonloppuna tuli treenattua sen verran, että on parempi, että kirjoittelen jokaisesta päivästä erikseen. Tosiaan meillä on nyt aika kattava piharemontti meneillään, joten mieheni uurasti perjantaina illasta kivetyksen parissa myöhään iltaan, niin itse en sitten päässytkään tokoryhmämme treeneihin. Niinpä päätin treenata takapihallamme laitettuani nuorimmaiset pojat nukkumaan. Alkoi siis jo hieman hämärtää, joten tämä toi omaa haastetta treeniin. Toinen haaste oli hieman pitkäksi päässyt nurmi ja minimaaliset etäisyydet. Loppujen lopuksi treeni oli kyllä todella antoisa, sillä niin Super kuin Kiia joutuivat oikeasti pähkäilemään.
Kiian kanssa tein aluksi zetan jääviä. Meillä kun on ollut se istuminen tosi vahva, niin nyt sitten se on ollut pari kertaa kadoksissa. Tein istu-seiso-maahan järjestyksessä niitä ja hyvinhän nuo tuntuivat luonnistuvan. Tämän jälkeen tein tunnaria. Ajatuksena oli tehdä aina tarvittaessa sellainen kapuloista luopumistreeni, joka sitten kyllä kiihdytti Kiiaa entisestään. Saimme kuitenkin ehkä viidennellä yrittämällä hyvän tunnarin aikaiseksi. Siis sellaisen, jossa Kiia ei haistellut hampailla vaan malttoi työskennellä rauhassa ja sitten tuoda nätisti minulle se oma kapula.
Tunnarin jälkeen menimme yläpihalle tekemään luoksetulon stoppeja täydestä matkasta. Nämä kyllä onnistuivat hienosti. Tosin ensimmäisellä yrittämällä Kiia meinasi varastaa lähdössä. Olen nyt kiinnittänyt huomiota noihin ennakointeihin eli en annakaan heti sitä käskyä. Itsekseni en kuitenkaan alkanut jakomielistä esittää ja huudella "käsky"-käskyjä. Luoksetulon jälkeen teimme sitten mini mini ohjattua, joka muuten oli yllättävän vaikea. Välit olivat vain kolme metriä. Merkiltä väli kapuloille oli noin 8 harppausta. Oikeanpuoleinen kapula tahtoi hävitä vähän nurmen sekaan ja Kiialla meni aikansa ennenkuin se hoksasi missä se kapula oli. Nyt onnistuimme tekemään kaksi oikealle ja yhden vasemmalle. Tein Kiian kanssa myös kaukkareita. Olen näitä nyt tehnyt joka päivä. Ajatuksena tehdä yksi vaihto ja heti palkkaus. Apuna käytän naksua. Ongelmana lähinnä se, että pitkästä matkasta en näe onko vaihto teknisesti puhdas. Nyt keskityimme vain seisomisesta maahanmenoon. Matkaa oli vain 3 metriä. Tältä matkalta Kiia tekee vaihdot hissimäisesti. Ei tässä muu auta kuin hinkata ja hinkata...
Lopuksi teimme muutaman ruutuun lähettämisen. Yhden tein maahanmenolla ja toisen suoralla vapautuksella.
Superin kanssa aloitin tokotreenin tunnarilla. Super tarvitsi vain yhden toiston, sillä se oli niin mallikas, ettei paremmaksi voisi tulla. Teimme myös ylätasanteella ohjattua. Myös Superilla oli vaikeuksia hahmottaa oikeanpuoleinen kapula mutta siitä oikein näki, kun se aikansa mietittyä hokasi, että missä se kapula oli, niin vallan oli riemuissaan hän. Vasemmalle nouto onnistui ensimmäisellä yrittämällä. (PS. Molemmat koirat kyllä siis näkivät, kun vein kapulat mutta se jotenkin siinä illan kähmällä hukkuivat nurmikkoon.)
Supran kanssa tein myös peruutusharjoituksia. Nämä ovat aivan ylivoimaisen vaikeita Superille. Saan ehkä tytön ottamaan askeleen tai kaksi avustaen mutta oma-aloitteisesti ei vielä osaa. Pitäisiköhän käyttää mummoa tässä apuna nyt, kun mummo on tullut takaisin kotiin? Superin kanssa lopetimme treenin ruutuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti