Aksatokoa

Lauantaina otin kotosalla Superin kanssa kaukkarijumppaa ja metallinoudon nostoja. Tämän lisäksi Super sai tuoda minulle tunnaria. Keskityimme asialliseen luovuttamiseen eli kapulasta irti vasta, kun olen antanut käskyn. Hyvin tuo tuntui asian muistavan. Olemmehan ennenkin tehneet tällaisia pitoharjoituksia mutta nyt on päässyt vanha taito unohtumaan. Sunnuntaina menin taas illasta hallille treenaamaan tokoa ja hyppytekniikkaa. Superin kanssa tein jäävistä mukaan lähtöjä, neljä viisi luoksetulon pysäytyksiä, ruudun merkkiä, ruutuun menemistä, ruudusta seuraamaan tulemista, metallinoutoa tasamaanoutona (hyvällä vauhdilla), yhden tunnarin (jossa muuten tajusin antavani aina palautteen heti, kun näen Superin nostavan oikean kapulan. Tähän on nyt jatkossa kiinnitettävä huomiota, sillä jos palautetta ei tulekaan, Super voi käydä epävarmaksi ja siksi jäytää keppiä)... Tuli siis treenattua kaikkia muita liikkeitä paitsi kaukkareita ja ohjattua. Tokotreenin jälkeen rakensin Superille perusharjoituksen hyppytekniikkaa varten. Neljä estettä 9 jalanmitan välein. Kolme ensimmäistä 25 cm ja viimeinen 60 cm. Kuvasin treenin kännykälläni mutta kuvan laatu on varsin kehno. Treenin yhteydessä Super kiipesi A:lle, mistä sain inspiraation tehdä pienen etenemistreenin, jossa on kaksi hyppyä (45 cm), putki U: ja yksi hyppy. Meno oli sen verran iloista, että olin vallan hämmästynyt. Super meinasi jopa haukahtaa minulle mutta jätti sen sitten kuitenkin tekemättä. Superhan ei koskaan ääntele treeneissä kesken tehtävän. Ainoa tilanne, missä Super saattaa komentaa minua on se, jos jään puhumaan jonkin kanssa, niin hän ei oikein malta odottaa. Yksin treenaamisen hyviä puolia Superin mielestä on se, ettei mamma puhele muille kesken treenin.