Eilinen ilta menikin hakumetsässä. Lähdin sinne 1,5-vuotiaan poikani kanssa. Kuuka oli siis osan ajasta minulla rinkassa, kun piileskelimme kaksipäisenä maalimiehenä pusikoissa. Osan ajasta Kuuka sitten oli treenikaverini, Niinan, hoivissa, kun äiti paineli metsään mättähälle kökkimään. Kyllähän se käy näinkin tämä haun harrastaminen, kun keli on kohdillaan ja treeniporukassa tarpeeksi ymmärrystä (tai sitten he olivat vain kohteliaita, eivätkä viitsineet mätkättää ylimääräisestä marjojen syöjästä ja piilosta huutelijasta).
Sitten itse asiaan. Superille tein kahden ukon radan n. 30 metrin etenemällä (takalinjalla siis). Maalimiehet saivat palkata suoraan. Ja mitä tapahtui? Ensimmäisellä lähetyksellä Super juoksi 15 metriä, läsähti maahan ja alkoi haukkua. Minulla on siis haukkuva, valeilmaisuja tekevä koira. Itselläni tuli sellainen tunne, että joko Super kommensi minua tai sitten sitä alkoi ärsyttää 20 metrin päässä autossa haukkuva kaveri. Otin Superin pois metsästä ja lähetin nyt napakammin tytön metsään. Nyt se meni sinne, haki ukon, haukahti ja sai palkan. Myös toiselle puolelle ensimmäinen lähetys oli huono. Vähän sellainen, että lompsinpa tässä pienen matkan ja sitten kun otin uudestaan ja lähetin napakasti, niin vauhti oli jo suurempi. Ukko löytyi ongelmitta. Superilla on siis selkeästi motivaatiopula. Tällä on kulkaas hyvä lähteä kokeeseen. Treeniryhmän vetäjä oli sitä mieltä, ettei minun kannata minnekään lähteä mutta olen kyllä toista mieltä. En lähde sunnuntaina koularia hakemaan vaan kokemusta. Samalla saan testattua Superin taitotason. Minun pitää nyt vain muistaa käskeä koira napakasti metsään. Ajatuksenani on kisata koko koe loppuun. Kävi miten kävi. Näenpähän sitten tosiaan, että missä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti