Meillä tosiaan on vielä(kin) kesken tuo meidän megalomaaninen pihaprojekti, joten jouduin tyytymään takapihatreeniin tyttöjen kanssa ennen lenkille lähtöä. Kiian kanssa aloitin kaukkarijumpasta ja nyt kyllä paistaa se aurinko risukasaankin. Tein vain kahta sarjaa eli istumisesta seisomista ja seisomisesta istumista, jossa jätin Kiian istumaan ja välistä palkkasin pelkästä seisomaan nousemisesta ja välistä sitten seisomisesta istumaan menemisestä (olipas hankala lause...).Toinen sarja aloitettiin aina maasta käsin ja taas samalla periaatteella. Alkuun Kiia tahtoi hieman tehdä mitä sattui mutta alkoi sitten kuunnella käskyjäni ja aloimme saada täysin onnistuneita toistoja perä perään noin neljästä metristä. Tämä siis siihen seisomisesta istumiseen. Palkka oli koko ajan takana kupissa, koska Kiia ei ota siitä liiaksi häiriötä. Seisomisesta maahanmenot onnistuivat huomattavasti paremmin. Itseasiassa taisivat kaikki toistot onnistua ilman tekniikkavirhettä. Välimatkaa oli 8 metriä. Jatkamme tällä tämän viikon. Jos loppuviikosta homma sujuu virheettömästi, lisään matkaa metrillä.
Jumpan jälkeen tein tunnaria. Tällä kertaa kapulat olivat rivissä. Kiia teki hienon tunnarin yhdellä virheellä. Karkasi kapuloille, kun palasin koiran sivulle. Minun olisi pitänyt ennakoida tämä ja pitää huoli siitä, ettei näin pääse tapahtumaan. Tunnistusnouto kun on liikkeenä todella herkkä, niin en viitsi siihen hirveästi mitään negatiivista liittää, joten koska mokasin, annoin Kiian mennä kapuloille. Tein sitten kuitenkin heti perään toisen toiston ja nyt pidin huolen siitä, ettei kapuloille honittu. Tunnarityöskentely on kyllä mallikasta. Jospa tämäkin alkaisi sujua ihan rutiinin vahvistamisella.
Sitten keksin, että mehän voisimme mennä yläpihalle tekemään merkkitreeniä. Vein sinne neljä erilaista merkkiä, joista kaksi punaista. Nämä punaisethan eivät näy kovinkaan hyvin nurmea vasten mutta ajatuksenani oli opettaa Kiialle, että merkki on meidän edessä ja että juokse sinä tyttö vain sinne eteen, niin kyllä se sieltä löytyy. Merkit olivat toisiaan noin 3-4 metrin päästä, joten joutuihan Kiia tekemään sellaista erottelutyötä, että milleköhän merkille tässä ollaankaan menossa. Tässä treenissä Kiia onnistui todella hienosti. Tein vielä lopuksi merkiltä namipalojen heittelyä vasemmalle sekä oikealle ihan sen kääntymisen vahvistamiseksi, kun en jaksanut hakea alapihalta noutokapuloita.
Super on viime aikoina päässyt treenaamaan hävettävän vähän, että minun oli ihan pakko ottaa Superinkin kanssa hieman tokoa. Aloitimme tunnarilla. Koska nurmi oli hieman pitkää, Superiltä hävisi kaksi reunimmaista kapulaa, joista toinen oli oma. Super haisteli ja haisteli neljää ensimmäistä mutta ei kuitenkaan sitten turhautunut tehtävään ja jatkoi työstämistä, kunnes hoksasi ne kaksi puuttuvaa kapulaa ja toi minulle oman. Jätin toiston tähän. Tämän jälkeen menimme Supran kanssa tekemään yläpihalle samaista merkkitreeniä. Super teki muutaman virheen, eikä meinannut matalaa punaista merkkiä hahmottaa nurmea vasten mutta koin, että tämä oli todella hyvä ja hyödyllinen treeni myös Superille. Lopuksi teimme kaukkarijumppaa. Teimme sen niin, että minun istuin alas ja ohjasin Superia sivusta. Toisella kädellä ohjasin liikerataa ja toista kättä pidin takajalalla merkkinä siitä, ettei niitä sovi liikuttaa. Muutaman toiston jälkeen Super alkoi ensimmäistä kertaa tekemään saranavaihtoja seisomisesta maahan. Aivan loistavaa! Nyt pitää ottaa tämä jumppa päivittäiseen treeniin myös Superin kanssa.
Nancy sai sisällä moikata tassulla ja kuolla ammuttaessa. Tänään juhlimmekin Nancyn 10-vuotissyntymäpäivää. Luvassa palloleikkejä, aarteenetsintää, lahjojen avausta ja kakunsyöntiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti