Eilen lähdin Kuukan ja tyttöjen kanssa Peurunkaan treenailemaan yhtä sun toista. Tein ennen lenkkiä lyhyen mutta sitäkin vaativamman jäljen Superille. Jälki oli ns. laahausjälki eli kuljin koko matkan vetäen perässäni sukkahousuissa naudanmahaa. Jäljen pituus oli 250 metriä, kulmia oli 6. Janan pituus oli vain 20 metriä. Jälki vanheni reilun 1,5 tuntia. Jäljen päässä oli yksi keppi. Tuli samalla harjoiteltua pitempää matkaa ilman keppejä. Jäljen vanhetessa kävelimme Kuukan ja tyttöjen kanssa tekemään esineruutua. Laitoin molemmille tytöille kolme esinettä mutta tällä kertaa ruudussa olikin leluja. Yksi pallo, yksi wubba ja yksi vetonaru. Tämä olikin melko iloinen yllätys tytöille, kun saivat hakea leluja ruudusta. Molemmilla ruutu onnistui loistavasti.
Esineruudun jälkeen opetinpa sitten Superille "Missä Kuuka?" -kysymyksellä etsimään Luukasta kiven takaa. Olisi varsin hyödyllinen taito, jos tytöt osaisivat etsiä meidän pojat metsästä. Pakatessani tavaroita takaisin reppuun lensi treeniliivin taskusta kolikoita varvikkoon. Pyysin Superia etsimään niitä ja löysihän se tyttö toisen kolikoista. Suureksi hämmästyksekseni Kiia pongasi toisen. On minulla taitavia tyttöjä. Olimme siis ehtineet treenata esineruutua, hakua ja tarkkuusruutua. :)
 |
| Paluumatkalla autolle |
Itse jäljen Super ajoi hyvin, vaikka parilla kulmalla onnistui ajamaan yli mutta löysi kuitenkin jäljen uudestaan. Jäljen löydettyään janalla Superin ilme oli näkemisen arvoinen, sillä tytön ilme oli kyllä hauska. Ensin Super haisteli, että mitä, mitä? mikä täällä haisee? ja lähti sitten hirveällä imulla etenemään. Rinkkamatkalainen huusi kyllä tässä vaiheessa koko ajan, että:"Autooooooooon, autooooooooooon..." Kuukan kiukkuaminen ei onneksi häirinnyt Superia, eikä myöskään kuntopolulla lenkkeileivät naiset. Lyhyt mutta ytimekäs treeni oli mielestäni todella onnistunut ja ennen kaikkea erilainen. Jälkeäkin kun pitäisi pystyä treenaamaan eri tavoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti