Perusrehellistä tokoa

Eilen aivan illasta pakkasin tytöt autoon ja lähdin Vihtavuoreen treenaamaan ihan perusrehellistä tokoa, koska meidän agilitytreenit oli peruttu. Kiian kanssa innostuin sitten tekemään aika pitkän setin. Aloitin zetan kiertämisellä ilman stoppeja. Kiialla on pahana tapana tsekata merkit seuraamisen yhteydessä, joten näitäkin on sitten harjoiteltava omana palikkana. Stoppeja teimme oikein urakalla. Kiia oli hieman ylivireessä, eikä malttanut alkuun kuunnella minun käskyjä. Jossain vaiheessa alkoi jopa ennakoimaan stoppeja - istumista lähinnä. Aloitin aina alusta ja lopputuloksena oli onnistuneet vaihdot neljä kertaa peräkkäin.

Zetan jälkeen tein luoksetuloa takapalkalla. Palkkana oli siis tällä kertaa lelu. Ajattelin ensimmäisellä toistolla ottaa Kiian suoraan maahanmenoon mutta Kiiapa alkoikin ennakoida seisomista (reilusti 10 metrin jälkeen), joten annoin toisen käskyn ja sitten käskin maahan. Nämä onnistuivat. Tuo ennakointi merkitsi mielestäni sitä, että Kiia on vihdoinkin sisäistänyt tuon luoksetulon stopin, joten niin hullunkuriselta kuin se kuulostaakin, olin siitä ihan hyvilläni. Tosiaan ennakointi alkoi reilusti 10 metrin jälkeen eli siinä ensimmäisen ja toisen törpön välissä. Toisella toistolla pysäytin nyt seisomaan ja vapautin takapalkalle. Nämä kaksi toistoa saivat riittää luoksetulotreeniä.

Seuraavaksi tein ruutua, jonka alussa tein pari, kolme palkattua merkkiä. Ruutuun Kiia juoksi hyvin, haki namipalat ruudusta, minkä jälkeen vapautin pallon perään. Tein erikseen ruudussa makaamista kerran ja sitten makuuasennosta (ruudun ulkopuolella) sivulletuloa suoraan käteen.

Ruudun jälkeen teimmekin ohjattua. Kiialla oli taas vaikeuksia löytää oikeaa kapulaa ja lähti heti vasemmalle. Lopetti kuitenkin kesken, kun kielsin. Tässä meni tovi ennen kuin sain Kiian oikealle kapulalle. Ensimmäisen toiston jälkeen tein vielä kaksi oikealle ja yhden vasemmalle ja nämä kaikki toistot onnistuivat. Täytynee miettiä miksi tämä oikea on välistä niin hankala. Jospa saisin tänään liikkuriapua tähän liikkeeseen...

Ohjatun jälkeen tein "villejä" tasamaannoutoja metallikapulalle eli pidin Kiiaa kiinni, heitin kapulan ja hetsasin. Kiia nostettua kapulan maasta ja lähdettyä tuomaan sitä minulle vapautin Kiian naruleluun kiinni.

Metallinoudon jälkeen teimme tunnaria. Hieman hutiloin taas oman hajustamisessa ja niinpä Kiia kiersi kapulat kahteen kertaa, pysähtyi molemmilla kierroksilla omalla mutta oli selvästi epävarma. Loppujen lopuksi Kiia palasi kapuloilta tyhjin suin, mikä mielestäni on hyvä asia. Parempi näin kuin niin, että ottaisi sitten minkä tahansa. Mielestäni tämä on osoitus siitä, että Kiia ymmärtää liikkeen idean. Toisella toistolla kävin hajustamassa kapulan paremmin ja nyt kapula nousi ongelmitta.

Tunnarin jälkeen teimme vielä kaukkareita muutaman toiston verran. Ensin tein maasta seisomista ja siitä maahanmenoa noin 12 askeleen päästä ja sitten maasta seisomista ja siitä istumista noin kuuden askeleen päästä. Ensimmäiset vaihdot onnistuivat hyvin mutta toisissa oli ongelmia malttamisen kanssa. Lopuksi tein kolmen vaihdon sarjoja kaksi täydestä kisamitasta. Ensimmäinen sarja onnistui hienosti. Pisteet Kiialle. Toinen sarja onnistui vasta sitten, kun aloitin sen alusta. Kiia nimittäin taas meinasi tehdä vaihtoja itsenäisesti. Itse vaihdot onnistuivat.

Note to myself:

• lisää zetan törppien kiertoa
• sivulletuloa ruudusta on harjoiteltava lisää
• metallinoutoa on muistettava treenata
• muista hajustaa kapula edes kokeenomaisesti
• malttitreeniä lisää kaukkareihin

Mietin eilisen jälkeen, että vähän niin kuin agilityssä niin myös tokossa koulutuksessa pitää ottaa huomioon myös ohjaajan luonne. Jos jokin tapa ohjata koiraa ei oikein sovi ohjaajalle eli ohjaaja kokee sen itselleen vieraaksi, ei se välttämättä ole sitten kyseisen parivaljakon tapa toimia. Erilaiset tekniikat pitää tuntua luontevilta vaihtoehdoilta myös ohjaajalle. Minulle usein on sanottu agilityssä, että:"Juokse lujempaa! Käännä sitä kroppaasi enemmän! jne." mutta jos olen tällainen jäykkä diesel, niin minkäs teet. Voin aina yrittää mutta olisiko parempi kuitenkin yrittää keksiä tälle jäykälle dieselille sopivia ohjauskuvioita kuin yrittää tehdä minusta jotain sellaista, jota en ole, vaikka kuinka haluaisin? Mene ja tiedä.

Superin kanssa ennen valojen sammumista tein ruutua, ohjattua ja maalin/tolpan kiertämistä. Aloitin treenin itseasiassa tunnarilla, mikä oli huono ajatus. Super oli sen verran tulessa, että ehkä ensimmäistä kertaa elämässään syöksyi kapuloille niin, että ne sinkosivat ympäriinsä. Sitten Super haisteli niitä kiivaasti läpi, meinasi napata satunnaisesti jonkin niistä, kunnes nenä osui oikeaan ja lähti sitten sitä tuomaan. Noh, päätin siirtyä hieman vauhdikkaampiin liikkeisiin. Teimme ennen ruutua muutaman merkin ja hui, tämä tyttö oli aivan tulessa. Olen aina sanonut, että kyllä se vauhti sieltä tulee, kun liikeet alkavat olla hanskassa ja kyllä, nyt vauhtia ja tarkkuutta oli kiitettävästi. Myös ruutuun upottiin hienosti. Jee jee!

Ruudun jälkeen tein ohjattua. Myös Superilla oli vaikeuksia nähdä oikeanpuoleinen kapula jostain ihmeen syystä. Tyttö kyllä tähyili oikealle mutta ei pongannut sitä. Liekö kenttä juuri siinä kohdin jotenkin pimeämpi tai jotain, kun kerran molemmat tytöt epäonnistuivat tässä. Kävin näyttämässä oikeanpuoleisen kapulan ja nyt sinne mentiin ja vauhdilla. Tyttö suorastaan hymyili noudossa. Tein vielä yhden vasemmalle ja yhden oikealle. Nämä onnistuivat heti ensi yrittämällä.

Aivan loppuun tein sitten parkkipaikan puolella maalinkiertoa ja Superilla alkaa olla selvästi hyvä vire tähän hommaa. Suorastaan kiihdyttää vauhtia, kun alkaa kaartaa takaisin minuun päin. Tein myös yhden stopin tästä, joka onnistui todella hyvin.

Harmi, kun valot sammuivat kentällä puoli 10, niin en sitten pystynyt tekemään enempää mutta olihan tuossakin.