Perjantaina meidän ALO/AVO-ryhmällä oli kurssin loppukoe, jota tuomaroin. Valitsin linjaksi tiukan mutta en tiukimman. Ajatuksena huomioida ja ottaa huomioon kaikki virheet, joihin voi sääntöjen mukaan puuttua. Tällä tavoin kurssilaiset saavat mahdollisimman realistisen kuvan osaamisestaan. Kyllähän me saimme alokkaassa yhden ykköstuloksen ja avoimessa niitä tuli kaksi. Tosin muun tuloksen saaneet eivät aivan yltäneet omalle totutulle tasolleen. Hienoja koirakoita kaiken kaikkiaan ja ennen kaikkea oli hienoa seurata heidän kehittymistä.
Loppukokeeseen meni se kaksi tuntia, joten en ollut enää mitenkään hyvässä iskussa omiin treeneihin. Niinpä päätin ottaa vain ohjattua ja ruutua. Kiian kanssa otin myös kaukkareita. Aloitimma ohjatulla Superin kanssa ja pieleen meni ensimmäiset kaksi yritystä oikealle. Jouduin käydä näyttämässä kapulan. Nyt onnistui. Vasen onnistui heti. Toinen oikealle onnistui myös. Kuten myös toinen vasen. Onnistumisprosentti 75 ensimmäisellä yrittämällä. Ruutu oli Superilla ihan ok. Vähän hidas minun makuun.
Kiian kanssa treeni oli pitkälti samankaltainen virheineen päivineen. Kaukkarit olivat ihan hyvät täydestä matkasta, vaikkakin hieman sitä vasenta takajalkaa kääntääkin sivuun. Itseäni silti ihmetyttää miten tyttöjen osaaminen voi vaihdella noinkin suuresti. Totta on, että ohjattu tehtiin eri paikkaan ja että tytöillä on juuri tuossa kyseisessä paikassa usein ollut hahmottamisongelmia oikean kapulan suhteen. Se varmaan ikään kuin maastoutuu. Toisaalta, jos ohjatun noudon on onnistunut opettamaan oikein, niin koira kääntyy käskystä haluttuun suuntaan ja lähtee etenemään, kunnes törmää kapulaan. Tällöin näillä hahmottamisongelmilla myöskään koetilanteessa ei ole merkitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti