Esineruutu- ja pudotetun treeni

Eilen olisi ollut taas juoksulenkin aika mutta koska olin nukkunut känisevän Kuukan takia erittäin huonosti edellisen yön, ajattelin lähteä ihan normi lenkille ja sen yhteydessä tehdä pienen, motivoivan esineruututreenin. Ainoana muuttuvana seikkana edelliseen treenin nähden oli paikka. Menimme siis uuteen paikka, jossa olemme ehkä kerran aikaisemmin treenanneet esineruutua joskus viime vuonna. Kävimme yhdessä tallaamassa ruudun ja sitten laitoin laulukuoron puuhun kiinni. Mummokoira sai korkata ruudun yhdellä esineellä. Mummolle esineruutu on helppoa kuin heinänteko ja niin sieltä nousi alta puolen minuutin ensimmäinen esine.

Ei ku mummo puuhun kiinni ja Kiia kehiin. Tarkoituksella lähetin Kiian ruutuun siitä kohdin, missä ei ollut suoraan esinettä. Lähetyksissä taas Kiia tarvitsi "rohkaisuryypyn" eli Kiia kääntyy lähetyksestä noin 5-8 metrin päässä ja kysyy minulta lupaa. Kun sanon tytölle, että "mene vaan", tyttö uppoaa metsään ja tekee siellä hienosti työtä. Ensimmäisellä pistolla Kiia löysi ensimmäisen esineen ja siitä leikki sekä nakki palkaksi. Sitten toinen lähetys. Nyt tuli ns. tyhjä pisto. Kiia työskenteli pitkään alueella mutta ei löytänyt esinettä. Tultuaan lähemmäksi minua kutsuin tytön pois ja lähetin uudestaan ruutuun hieman sivummasta. Rohkaisuryypyn jälkeen Kiia upposi ruutuun, työskenteli siellä hienosti, kunnes löysi esineen. Esineiden tuonnit ja luovutukset onnistuivat hienosti. Olemme siis tässä kehittyneet huimasti.

Kiian jälkeen oli Superin vuoro. Tyttö suorastaan riehaantui päästyään puusta irti. En sitten viitsinyt pakottaa koiraa perusasentoon vaan annoin tytön tempasta metsään. Ajatuksenahan oli hakea vauhtia ja motivaatiota esineruutuun, kun se on nyt kummassakin hakukokeessa ollut selkeästi alle normaalin suoritustason. Super työskenteli todella hyvällä temmolla ja suurella innokkuudella ruudussa. Kaikki lähetykset onnistuivat hienosti ja nostatin kolme esinettä. Nyt Super oli elementissään. VIelä viime vuonna esineruudut onnistuivat tällä ilmeellä ja vauhdilla kokeissa mutta tänä vuonna hakukokeissa ne ovat olleet huomattavasti vaisumpia. Tämä toki voi johtua erittäin kuumasta ilmasta sekä siitä, että takana on ollut sekä henkilöetsintä että tottis.

Palattuamme lenkin jälkeen autolle tein Superille vielä kolme toistoa pudotettua. Ensimmäinen oli n. 30 askeleella, toinen 50 askeleella ja kolmas taas 30 askeleella. Todella hienosti alkaa tyttö ymmärtää mistä siinä on kyse. Pian voin siirtyä polulle tässä treenissä. Pitänee vain keksiä jokin hyvä paikka treenata tätä.

Juttelin eilen Ronjan omistajan, Tuijan, kanssa hapuilusta ja sainkin monen monta hyvää vinkkiä meidän hakutreeneihin. Kiitos niistä Tuijalle! Listaanpa ne tähän teemoittain:

UMPIPIILOT

1.  vaihe: Kehuja maalimieheltä piilosta. Maalimies palkkaa ilmaisusta. En mene piilolle asti.
2. vaihe: Maalimies kehuu Supraa. Menen piilolle. Maalimies palkkaa piilolla ja kuljettaa koiraa keskilinjalle. En ota koiraa haltuun.
3. vaihe: Haltuunotot jätän nyt vähemmälle, koska ne kyllä onnistuvat tuollaisen kuuliaisen tytön kanssa joka tapauksessa. Palkkaa ei tule minulta missään vaiheessa.

PRESSUT ja MAKAAVAT MAALIMIEHET

1. Pressuja on treenattava, sillä niitä on kokeissa avopiiloissa. 
2.  Maassa makaavia (mahdollisesti kokonaan pressun alla) maalimiehiä on treenattava.

MAALIMIESMOTIVAATIO ja ETENEMISTREENI

1. Jatkan etenemistreenejä eli mokke menee 50 metriin ja sieltä siirtyy sen 30 m.
2. Välistä lopetan treenin ns. puolipakoon, jossa maalimies hetsaa koiraa n. 25 metrin syvyydessä, juoksee "pakoon" ja maastoutuu. Lähetän koiran mokelle.
3. Kunnon, rehellisiä tuulitreenejä aina väliin eli nostatamme hajun mokesta etenemällä metsässä ja sitten kun haju on nostettu, palaamme keskilinjalle ja lähetän koiran mokelle.