Hä(i)r(i)ötokotreeni

Tylsyyden riivaamana pakkasin eilen pojat (6 v., 3 v. ja 1 v.) ja tytöt (6 v. ja 4 v.) autoon ja ajoin apteekin kautta Vihtavuoreen treenaamaan. (Passatin sähköisesti toimiva käsijarru meni taas juntturaan apteekin edessä. Paikan päälle ajoi auto, jonka kyydistä nousi kaikesta tietämätön nainen ja meni apteekkiin. Käytin tilaisuuden hyväksi ja hyökkäsin puolustuskyvyttömän miehen kimppuun ja pyysin häntä boottaamaan autoni irroittamalla akun toinen napa. Mies vastasi pyyntööni ja niinpä pääsimme jatkamaan matkaan pienen hetken kuluttua.) Saapuessamme kentälle paikan päällä ei ollut kuin kolme autoa, joten ajattelin, että kyllähän me tässä mahdumme vetämään pienimuotoiset tokotreenit läpi. Sitten aloin purkaa porukkaa ulos ja rakentaa ruutua. Kaikki tämä kuulostaa kovin helpolta mutta sitä se ei ole, kun matkassa on mukana 1-vuotias nassikka, joka tykkää kävellä kaikkialle sinne, minne EI pitäisi. Lahjontatarkoitukseen ostetut sipsit, pillimehut ja keksit eivät tehoa Kuukaan...

Sepostukseni itse treenistä on siis hieman hataralla pohjalla, sillä treenin aikana paikan päälle alkoi virrata seuramme tokoilijoita treenailemaan ÄsÄmmiä varten. Olimme siis kaikkien tiellä ja pakkaa sekoitti vielä erikseen tämä 1-vuotias nassikka. Kaksi vanhempaa keskittyivät touhuamaan omiaan. Onneksi kuitenkin Elias autteli minua siinä sivussa aina ohi mennen. Aloitin treenin Kiian kanssa. Tein Kiian kanssa pallo kainalossa seuraamista. Olen kyllä tyytyväinen miten Kiia pitää paikkansa sekä kontaktin. Miksi ihmeessä tajusin tämä vasta nyt... Teimme myös liikkeestä jääviä tai lähinnä istumista ja seisomista. Istumiset onnistuivat aina mutta seisomisiin Kiia tarjosi usein istumista. Otinpa sitä sitten erikseen ja edelleen pallopalkalla. Liikkeestä jäävien jälkeen tein luoksetulon pysäytyksiä tai siis lähinnä sitä maahanmenoa. Menee muuten maahan ihan ensimmäisellä käskyllä eli tässäkin on tapahtunut edistymistä.

Luoksetulotreenin jälkeen otimme ruutun menoja suoraan läheltä (max 10 metriä) ihan vain paikan vahvistamiseksi. Tässä treenissä Kiia pyrki koko ajan menemään sivusta ikään kuin tehdäkseen ruudun merkin kautta. Muutaman kerran hinkutettuamme tätä sain tytön uppoamaan ruutuun edestä. Palkaksi lensi pallo. En nyt muista missä vaiheessa otin ruudussa makaamista mutta sellaisenkin treenin tein eilen. Sen sentään muistan. Tässä meillä on ongelma. Kiia nimittäin hyppää pystyyn, kun tulen siihen lähelle. Otin useamman toiston yhden käskyn -periaatteella. Tein Kiialle myös ohjattua. Yhden vasemmalle ja yhden oikealle. Molemmat onnistuivat hienosti varsin isosta ympärillä olevasta häiriöstä huolimatta. Teimme myös tunnarin pari kertaa ja kummatkin onnistuivat hienosti. Aivan lopussa tein yhden vaihdon kaukkaritreeniä täydestä matkasta. Myös nämä onnistuivat ensimmäisellä yrittämällä. Päätimme treenin ruutuun lähettämiseen merkin kautta.

KIIAN KOTILÄKSY

1. Ruudussa pysymistä on treenattava ahkerasti.
2. Ruudun paikkaa on treenattava ahkerasti.
3. Liikkeestä seisomisen paikallaan pysymistä on treenattava ahkerasti.
4. Tunnaria on treenattava ahkerasti.
5. Kaikkea mahdollista ja mahdotonta on treenattava ahkerasti (Nimimerkillä Koira ilmoitettu kokeeseen...)

Kiian jälkeen otin Superin autosta. Kentällä oli jo täyshulina päällä. Innokkaat tokoilijat täyttivät kenttää ja agilityn iltaryhmäläiset alkoivat valua kentälle. Koiria, lapsia, aikuisia risteili suuntaan ja toiseen.

Koska olin tullut paikan päälle ja jo voiton puolella, päätin, että teemme Superin kanssa lyhyttä mutta erittäin häiriörikasta treeniä. Aloitimme seuraamisella. Siihen heti päälle liikkeestä jääviä (lähinnä maahanmenoa ja seisomista). Palatessani Superin luo heitin palkan eteen, jotta koira ei kiertyisi kuin korkkiruuvi minun ohittaessani häntä. Tassuthan Super pitää paikallaan mutta kroppa on aivan vinossa. Jäävien jälkeen teimme useamman erilaisen merkin. Super menee ravilla merkille mutta kun on varma merkistä, menee hitaalla laukalla. Uskon, että kyllä vauhti tuosta kasvaa, kunhan varmuutta saadaan lisää. Merkkitreenin jälkeen päätin ottaa luoksetuloa. Ensimmäinen stoppi meni aivan läpijuoksuksi. Alkoi ilmeisesti olla kaikesta ylimääräisestä vire tytöllä kohdillaan, niinpä otin alusta. Nyt stoppi onnistui, heitin pallon ja samaan aikaan sieltä takaa tuli yksi agiliitaaja kahden koiransa kanssa... Super sinkosi takapalkalle (ei pallolle), jota ei siis ollut siellä ja minä jouduin kutsumaan Superin luokseni, jotta hän ei olisi törmännyt näihin kahteen koiraan. Huokaus... ja ei ku alusta. Nyt heitin sen takapalkan mutta tällä kertaa Super ei edes lähtenyt liikkeelle. Kunnon häröilyä.... ja ei ku alusta. Nyt otin takapalkan pois ja otin suoran luoksetulon. Jesh!

Luoksetulon jälkeen otinpa sitten ohjattua. Kerran oikealle ja kerran vasemmalle. Ennen ensimmäistä toistoa jätettyäni jo koiran paikalleen (viedäkseni itse kapulat) jouduin juoksemaan kaukaloon noukkimaan agilityesteitä suorittavan Kuukan pois kentältä. Palattuani Superin luokse oli selkeästi ajatus ohjatusta noudosta jo haihtunut ties minne, sillä Super ei lähtenyt kapulalle. Niinpä otin alusta ja nyt Super haki oikeanpuoleisen kapulan. Myös vasemmalle onnistui hienosti.

Ohjatun jälkeen teimme yhden tunnarin. Se onnistui hienosti. Hyvä, Supra! Tunnarin jälkeen tein ihan muutaman kaukkarivaihdon läheltä, kun kauempaa yrittäessäni en voinut olla varma tekniikan puhtaudesta ja niinpä päätin ottaa siitä läheltä varmuuden vuoksi. 

Aivan lopuksi teimme läheltä ruutuun menemisiä. Merkki oli varmaan 7-8 metrin päässä ruudusta. Vein Superin merkille, peruutin muutaman metrin ja lähetin ruutuun. Ruutu oli merkistä vasemmalla. Tähän oli hyvä lopettaa tämä meidän hä(i)r(i)ötreeni. Esitän vilpittömimmän pahoitteluni aiheuttamastamme häiriöstä ja samalla kiitän saamasta häiriöstä. Teki varmasti hyvää Superillekin joutua kestämään kaikkia sitä ympärillä tapahtuvaa hälinää.