Vauvaesineruututreeni

Eilen lähdimme tyttöjen tekemään helppoakin helpomman esineruututreenin. Olen tässä miettinyt miksi ihmeessä Super ei ole nyt näissä kahdessa tämän vuoden kokeessa näyttänyt parastaan esineruudussa, sillä treeneissä (myös niissä koemaisissa) Super suorastaan hymyilee päästessään työstämään esineruutua. Kokeissa esitys on ollut mielestäni vaisu siihen nähden miten innokkaasti, nopeasti ja tehokkaasti tyttö tekee esineruutua treeneissä. Nyt kun olemme alkaneet kisata myös haussa, minun pitäisi keksiä jokin viritys esineruutuun, jotta Super tietäisi kumpaa maastolajia olemme tekemässä.

Eilisen treenin ajatuksena oli tehdä helppo, palauttava treeni, joka sisälsi yhden uuden asian. Olen jotenkin jumiutunut lähettämään koiran ruutuun siltä kohdin, missä esine on. Kokeessahan esine voi olla melkeinpä missä tahansa, joten juoksemalla suoraan ei sitä heti välttämättä löydy. Treenimme oli kaikilta muilta osin helppo paitsi esineen sijoittelulta, sillä...

1. Treenasimme vanhassa, tutussa paikassa. 
2. Koirat näkivät, kun tallasin ruudun ja osittain tallasivat sitä kanssani. 
3. Minulla oli meidän omat esineet mukana (kuten 99% treeneistämme). 
4. Laulukuoro oli taustavoimana puuhun sidottuna jokaisen henkilökohtaisen suorituksen ajan.
5. Haetutin vain yhden esineen ja siitä iso palkka. 

Treenin haaste tai opittava asia oli se, että lähetin tytöt vasemmasta etukulmasta, ja esine oli joko keskellä ruutua ylhäällä tai oikeassa yläkulmassa.

Treenin sai aloittaa mummokoira. Mummo upposi ruutuun ja noin 20 sekunnin päästä löysi esineen ja toi sen minulle. Siitä nakki suuhun ja next!

Toisena pääsi ruutuun täysin riehaantunut Super. Super tanssi, pyöri ja hillui, kun laitoin sille valjaita. Olisikohan ne pitänyt pukea päälle ennen treenin aloittamista? Tyttö ei meinannut pysyä nahoissaan vaan suorastaan himoitsi esineruutua.  Lähetys vasemmasta etukulmasta ja Super upposi ruutuun sellaisella vauhdilla, että metsä rytisi. Loistavaa työskentelyä ja esine nousi alta puolen minuutin. Hieno palautus ja avot, seuraavan vuoro.

Kiia kävi aivan kuumana seurattuaan äitinsä ja pikkusiskonsa työskentelyä. Tuo mustasukkaisuus on melkomoinen voimavara. Kiialle valjaat niskaan, lähetys ruutuun ja... kymmenen metrin päästä Kiia kääntyi kysymään varmistusta. Sen saatuaan upposi ruutuun, työskenteli vauhdikkaasti, löysi esineen ja toi sen minulle ilman erillistä rohkaisua.

Näihin tunnelmiin oli hyvä jättää treeni ja hipsiä takaisin autolle ja kotiin. Tänään olisi luvassa agilityä Kiialle ja Superille tokoa sekä mahdollisesti myös lyhyt jälki. Huomenna lähdemmekin viikonlopuksi reissuun Latviaan, joten ei päivityksiä tiedossa treenien osalta ennen tiistaita.