Kirjoittelen tätä päivitystä autosta käsin. Saa nähdä saanko kirjoitettua loppuun ennen kuin tulee paha olo.
Eilen tosiaan Kiia pääsi toistamiseen Ninan kanssa agiliitaamaan. Hyvältä näytti parivaljakon touhu, ja Kiiallakin tuntui olevan hauskaa.
Me Superin kanssa teimme pitkästä aikaa tokotreenin. Aloitimme treenin seuraamisen aloituksilla sekä sivuilletuloilla. Viime koe paljasti, ettemme ole tehneet näitä liikkeiden alkuja ja loppuja treeneissä. Tämän jälkeen teimme liikkeestä jääviä. Seisomiset ja maahanmenot onnistuivat hyvin mutta istumiset olivat alkuun hukassa. Tämän jälkeen teimme useamman tasamaanoudon metallikapulalla. Yritin saada vauhtia myös palautukseen juoksuttamalla Supraa mutta tyttö vain kiristi vauhtiaan ravissa. Piru kun tyttö pystyy juoksemaan lujaa ravia. :)
Metallinoudon jälkeen teimme ohjatun noudon suuntia Pulliaisen Riikan oppien mukaisesti. Vien koiran merkille ja lähetän kapulalle, joka on aluksi samalla tasolla merkin kanssa viiden metrin päässä. Näin koira oppii kaartamaan tarpeeksi sivusuunnassa. Superillehan oikea puoli on helpompi eli Super kääntyy jouhevammin vasemmalle kuin oikealle. Kiialla tämä on just toisinpäin.
Tein muutaman toiston vasemmalle niin, että kapula oli noin kaksi metriä merkkiä ylempänä. Aikaisemminhan olen opettanut suuntia namikupeilla mutta tämän tekniikan ajatuksena on, ettei tarvitse opettaa yhtä välivaihetta pois. Toisekseen kun kerran Super tykkää noudosta, on tämä tapa opettaa suuntia tosi palkitseva. Kolmannekseen Superilla oli aina suuri kiusaus käydä tarkistamassa tyhjät namikupit, jolloin jouduin Superia tästä kieltämään.
Ohjatun jälkeen teimme luoksetuloa välistä suoraan leluun tai sitten pysäytysten kanssa. Nyt kun meillä on vielä pk-kausi kesken, en viitsisi hirveästi ottaa noita stoppeja. Toisaalta voisin ottaa tähän toisen käskyn. Itse pysäytyksistä onnistuivat hyvin seisomiset mutta maahanmenot eivät tahtoneet sujua. Olen päättänyt ottaa tässä ehdottoman linjan, jonka mukaan koiran on mentävä maahan ensimmäisestä käskystä. Jos ei onnistu, helpotetaan liikettä niin, että koira voi varmasti onnistua. Muutenkin sellainen "ehdottomuus" eli loogisuus on päivän sana. Palkka onnistumisista, virheistä palaute tyyliin "höpö höpö" ja uusiks.
Lopuksi teimme vielä seiso-istu ja seiso-maahan vaihtoja ihan jumppaharjoituksena. Kaiken kaikkiaan meillä oli oikein mukava tokotreeni, mistä on hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti