Viiden kepin ilta

Myöhään illasta kurvasimme tyttöjen kanssa Kuusaaseen jälkiä tallomaan. Tytöt siis näkivät autosta, kun painelin metsään keppejä ja palkkapurkkeja piilottamaan. Aloitin Superin jäljestä, josta tuli noin 600 metriä pitkä. Jälki piti sisällään janan jälkeen neljä noin 90 asteen kulmaan. Jälki ehti vanheta melkein kaksi tuntia, sillä tallattuani jäljen jokaiselle tytölleni kävin juoksemassa Peurungassa tyttöjen kanssa karva alle 8 kilometriä. Jana oli 40 metriä pitkä, ja jäljeltä löytyi kuusi keppiä ja kaksi palkkapurkkia.

Kuva SportTrackerin piirtämästä jäljestä

Janalla Super eteni hienosti, nosti tosin takajäljen mutta korjasi sen kutsustani. Liekö olisi osannut korjata sen ihan itsekin oma-aloitteisesti. Ensimmäinen kulma meni noin 1,5-2 metriä pitkäksi, minkä vuoksi myös ensimmäinen keppi jäi väliin. Tämä oli kieltämättä ihme, sillä yleensä Super pongaa kepit, vaikka olisikin esim. 2 metriä jäljen sivussa.

Vaikka olikin viimeksi puhe (itseni kanssa), että merkkaisin kulmat, unohdin silti ottaa mukaan namia kulmien merkkaamiseen. Toinen kulma (oikealle) meni myös hieman pitkäksi mutta Super kävi tarkistamassa sen vasemman kautta ja nosti jäljen uudestaan. Johan löysimme kepinkin. Kolmas kulma oli jo tarkempi mutta Super kadotti jäljen selvitettyään kulman. Onneksi jälki kuitenkin löytyi ja pian oli taas kulma edessä. Myös tästä selvittiin kunnialla. Tämän kolmannen kulman jälkeen oli noin 50 metrin päässä ensimmäinen palkkapurkki. Superin nautittua puolet iltaruoastaan jatkoimme matkaa tiheän puuston läpi. Ihan loppusuoralla jälki ylitti ison (n. 3 metriä) leveän kuntopolun. Hienosti Super nosti jäljen polun toisella puolella avustuksellani ja pääsimme taas palkkapurkille. Lopetimme jäljen kuudenteen (tai siis viidenteen nostettuun) keppiin.

 

Super ylpeänä esittelee saalistaan

KOTILÄKSY:

• Janatreeniä (janan tai siis jäljen alkuun voisin laittaa nappulaa)
• Kulmatreeniä (nappulaa vähän ennen kulmaa ja kulman jälkeen)
• Välipalkat selkeästi nostattavat intoa

Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen Superin työskentelyyn, sillä tällä kertaa Super malttoi tehdä työtä sen verran maltillisesti ja tarkasti (vaikkakin kulmissa vähän hössötti), ettei minun tarvinnut pistää vipinää kinttuihin vaan pystyin kulkemaan pääasiassa melkein koko matkan liinan perässä reippaasti kävellen. Liinan päästin irti vain minulle vaikeasti kuljettavissa paikoissa.

Ennen Kiian jälkeä ajoimme Nämpän kanssa n. 150 metriä pitkän, kahden kulman jäljen, jonka päästä löytyi iltaruoka. Voi, että oli mummokoira innoissaan, kun pääsi pitkästä aikaan "oikeisiin töihin". Häntä heilui ja työskentelytyylikin oli hieman - miten sen nyt nätisti sanoisi - taiteellinen mutta onneksi iltaruoka kuitenkin löytyi, ettei tarvinnut nälkäisenä kotiin lähteä metsästä.

Kiian jälki oli huomattavasti lyhyempi (n. 300 metriä), sillä tarkoituksena oli saada Kiialle itseluottamus takaisin jäljestykseen. Viljelin kuusi keppiä ja kaksi palkkapurkkia jäljelle. Janan pituus oli 30 metrin paikkeilla. Tämäkin jälki ehti vanheta sen kaksi tuntia.

Jana oli aivan karmea. Kiia ensin lähti viistämään vasemmalle (jälki siis lähti vasemmalle) mutta sitten tempaisi oikealle ja jäljesti täysin minun askeleet auton suunnasta jäljelle. Muistutukseksi itselleni - älä enää tallo jälkeä niin, että tytöt näkevät sinut autosta. Kiialla oli vauhtia vähän liikaakiin ja niinpä kurvasi ensimmäisen kepin ohi. Tässä vaiheessa puhelimesta alkoi soida Evanescencen "Bring Me To Life"-kappale. Ukko soitteli ja kyseli, olinko eksynyt, kun kello oli jo yli yksitoista ja akkaa ei kotona näkynyt. Totesin, että kohta olen, ellen saa keskittyä hommiin ;)

Ensimmäinen keppi siis jäi Kiialtakin metsään. Itse asiassa en itsekään sitä enää löytänyt, vaikka kävin sitä ihan varta vasten etsimässä ajettuamme jäljen. Ensimmäisen kulman Kiia selvitti pienellä tarkistuksella ja niin päästiin ensimmäiselle palkkapurkille. Oli muuten tytöllä hölmistynyt ilme, kun näki, mikä siellä mustikkapuskan kätköissä köllöttikään. Toisenkin (ja viimeisen) kulman Kiia selvitti hienosti. Saimme nostettua jäljeltä viisi keppiä. Työskentely parani ensimmäisen kulman jälkeen tai pikemminkin ensimmäisen ruokapalkan jälkeen. Täytyy olla tyytyväinen, että Kiia yleensäkään ajoi jälkeä ja että intoa löytyi.Tosin en ole nyt tähtäämässä Kiian kanssa jälkikokeisiin. Kokeillaan ensi vuonna, ellei sitten jotain kivaa koepaikkaa ilmene ex tempore. Kiian kanssa keskitytään nyt loppukesä lähinnä tokoon ja agilityyn. Jäljestämme toki säännöllisesti mutta jotta pakka pysyisi jossain määrin kasassa, syvennän pk-puolta Superin kanssa ja Kiia saa rallatella enemmälti agilityn ja tokon puolella.

 

Kiia esittelee jäljestyssaalistaan