Käytinpä sitten tilaisuuden hyväksi ja treenasin eilen takapihalla pikkuesineruutua. Meillähän on nuorimmainen ja vanhempi poika kuumeessa, joten olin eilen kotosalla. Pienimmän päiväunien aikana oli hyvää aikaa treenata. :)
Tallasin tosiaan nyt sellaisen 3 m x 3 m alueen nurmelta. Ensin en laittanut ruudun kulmiin mitään merkiksi mutta koska minun oli vaikea nähdä milloin Super oli alueella, päätin sitten hakea talon reunoilta isot kivet merkiksi. Laiskana ihmisenä neljänneksi merkiksi siirsin pihalla olleen pallon, mikä osoittautui erittäin huonoksi ideaksi. Super nimittäin alkoi noutaa tätä palloa. Ei siinä sitten auttanut muu kuin vaivautua kolmen metrin päähän ja hakea se neljäskin kivi kulmaan merkiksi. Nyt kun lähetin uudestaan Superin ruutuun, kääntyi tyttö taas nappaamaan suuhun pall... auts... kiven. Oli muuten koiralla hölmistynyt/tyrmistynyt ilme. Hetken verran lohdutin tyttöä ja puhalsin pipiin - ja niin treeni taas jatkui.
Pikkuesineenä toimi yhden euron kolikko. Superin nenä saattoi käydä ihan siinä lähellä mutta silti ei tyttö sitä pongannut. Ilmeisesti tämä haju ei ole pongaamisen arvoinen, kunnes olemme saaneet sen etsittävien listalle. Teimme varmaan sellaiset 7-8 toistoa. Viimeiset alkoivat onnistua varsin mukavasti. Alkuun jouduin hieman auttamaan osoittamalla suurin piirtein aluetta, josta kolikko löytyisi. Myös ilmaisun kanssa oli hakemista. Välistä Super yritti nostaa kolikon suuhun, välistä jäi seisomaan mutta pienellä merkillä kävi maahan. Tässä on ongelmana nyt myös se, että sen maahanmenon on sijoituttava kyllä ihan siihen esineen eteen. Lienee syytä konsultoida asiasta enemmän perillä olevia... Minähän olen lupautunut talkoisiin juhannuksena järjestettävään ek-kokeeseen, joten sieltä varmaan löytyy neuvojia riittämiin. Tein siinä samassa innostuksessani samankaltaisen mutta hieman lyhyemmän treenin niin mummokoiran kuin Kiian kanssa ja ihan hienosti myös nämä kaksi alkoivat poimia kolikkoa ruudusta.
Illasta meillä olikin hakutreenit uudessa porukassa ja uudessa maastossa. Porukan kokeneimman kanssa keskusteltuamme päätimme ottaa Superille etenemistreenin, jossa maalimiehet siirtyvät n. 30 metriä takalinjalla eteenpäin. Näin Super joutuu alkaa työskennellä eteenpäin. Kaikki ukot olivat avopiiloissa ja he kaikki palkkasivat koiran haukkusarjan jälkeen sekä kuljettivat Supran keskilinjan tuntumaan. Teimme yhteensä 6 pistoa. Super ei ollut nyt hakenut katsekontaktia vaan oli haukkunut jopa selkäpuolta muutamalla ukolla eli edistystä tämänkin asian suhteen. Lähetyksen olivat sen sijaan kaikki huonoja. Super upposi metsään vasta toisella käskyllä ja loppulähetyksiin tarvitsi vielä "mene vaan" -tyylisen rohkaisun. Ihme touhua. Ei tuota ole tarvinnut aikaisemmin "pakottaa" metsään mutta mene ja tiedä, mistä nyt tuulee. Mietin asiaa itsekseni ja tuumailin, josko se johtuu siitä, että nyt minä olen noussut taas yhdeksi palkkaavaksi tekijäksi, kun olen mennyt piiloille ja kuljettanut mahdollisesti jopa namilla pois piiloilta. Muutenkin tätä maalimiesmotivaatiota pitää tässä kohdin alkaa taas nostaa. Ajattelin, että jatkamme tämän tyyppisiä treenejä nyt seuraavat kerrat ja jos piiloja on käytettävissä, otamme niihin ihan omat ilmaisutreenit. Joka tapauksessa minulla jäi erittäin hyvä fiilis näistä treeneistä, kun tuli sellainen tunne, että me menemme nyt eteenpäin asioissa. Me olemme jotenkin jääneet junnaamaan paikalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti